Allahin Lähettiläs (saw) sanoi:

"Kuka tahansa, joka on tyytyväinen hyviin tekoihinsa ja tyytymätön pahoihin tekoihinsa, on uskollinen." [5]

Kuinka onnelliseksi tunnetkaan olosi, kun näet köyhän vähäosaisen ihmisen, ja autat häntä rahalla.

Kuinka haltioissasi oletkaan, kun lausut joitakin Pyhän Koraanin jakeita aamun sarastaessa.

Tunnet suurta tyydytystä tehdessäsi teon, joka miellyttää vanhempiasi.

Kaikki ovat hyviä tekoja, joita rakastat, koska sinä olet uskovainen ja olet iloinen tehdessäsi niitä ja ajattelet aina tekeväsi niitä.

Vastakohtana ihmiset, jotka tekevät pahoja tekoja, ovat tunteellisesti häiriintyneitä tuntiessaan tyytyväisyyttä huijatessaan ihmisiä, valehdellessaan heille, varastaessaan jotain tai tehdessään jotain, joka on kiellettyä. Hän luopuu rukouksesta ilman, että tuntee itsensä syntiseksi, koska hän menettää omantuntonsa. Hän ei tuomitse itseään omasta vastuuttomuudestaan tai kyseenalaista, miksi hän on tehnyt sellaisia pahoja tekoja.

Todellakin, sellaisen ihmisen sydämmessä ei ole minkäänlaista totuudellista uskoa.

Todellakin, tosi uskovainen on hän, joka kärsii siinä tapauksessa, että on tehnyt virheen, ja huomaa itsensä syylliseksi tehtyään pahan teon. Sen seurauksena hän pyytää Allahin anteeksiantoa ja sitten katuu. Hän pyytää anteeksi ihmisiltä, joita kohtaan hän on tehnyt vääryyttä.

Profeetta Muhammad (saw) sanoo:

"Uskollinen on hän, jonka pahat teot eivät ole hänen mieleensä."

Tämä profeetallinen perimätieto tarkoittaa, että hän on tyytymätön itseensä, kun hän tekee väärän teon ja tuntee vahvaa inhoa tehdä se uudestaan.

Hän, joka pitää pahan tekemisestä, ei voi olla hyvä, mutta hän, joka rakastaa hyvien tekojen tekemistä, osoittaa hyveellisen luonteensa ja voi olla vain hyvä.

Esimerkkinä voimme verrata kärpäsiä mehiläisiin; kärpäset elävät liassa ja keräävät taudinaiheuttajia, jopa kuolleista eläimistä. Tällä tavalla ne kantavat sairauksia ihmisiin aiheuttaen sen, että ihmiset inhoavat niitä ja suihkuttavat myrkyllisiä aineita tappaakseen ne ja estääkseen taudin leviämisen.

Mehiläiset sen sijaan rakastavat kauniita kukkia, joista ne keräävät mettä, josta saamme hunajaa hyödyllisenä ravintona ruumiillemme. Siksi ihmiset hyväksyvät mehiläiset ja jopa kasvattavat niitä ja turvaavat niiden elämän.

Yhteenvetona

Ihmiset tuntevat iloa ja tyydytystä tekemällä hyviä tekoja ja antamalla hyväntekeväisyyttä, mutta inhoavat pahan tekemistä, mikä aiheuttaa vahinkoa. Tätä tunnetta meissä itsessämme kutsutaan omaksitunnoksi.

Islamin uskonto tahtoo tuoda esille omantunnon meissä, jotta tekisimme hyödyllisiä tekoja ja välttäisimme pahoja tekoja. Tavoitteena on vauhdittaa meitä tiellä todellisiksi uskollisiksi tulemisessa.

[5] Bihbodi, Sahih al-kafi, s.100.

Lähde-kirja: The Characteristics of a Muslim
Alkuperäisen kirjan julkaisija: Al Balagh Foundation