Koraanin argumentit kolminaisuusoppia vastaan

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen.

KORAANIN ARGUMENTIT KOLMINAISUUS-OPPIA VASTAAN

Ei kenenkään, jolle Jumala on antanut Kirjan, viisauden ja profetian, sovi sanoa ihmisille: “Palvokaa minua älkääkä Jumalaa.” Hänen tulee sanoa: “Olkaa Herranne palvelijoita, koska tunnette Kirjan ja olette lukeneet sitä.” Ei profeetan sovi käskeä teitä ottamaan enkeleitä tai profeettoja herroiksenne. Käskisikö hän teitä epäuskoon, kun olette jo alistuneet Jumalalle? (Koraani 3:79-80)*

Tultaessa kolminaisuus-oppiin, Koraani kumoaa sen kahdella tavalla:

Ensimmäiseksi: Yleinen menetelmä, eli osoittaa olevan mahdotonta Allahille ottaa Itselleen poika, riippumatta siitä oletetaanko pojan olevan ‘Isa [=Jeesus] (a.s.) tai joku muu.

Toiseksi: Erityinen menetelmä, eli kuvailla ettei ‘Isa (a.s.) Maryamin [=Neitsyt Marian] poika ollut Jumalan poika eikä Jumala; vaan että hän oli vain Allahin luoma palvelija.

Ensimmäinen menetelmä: Mikä on poikuuden ja syntymän olemus? Mitä nämä sanat todella tarkoittavat? Elävä, aineellinen asia (kuten ihminen, eläin tai kasvi) erottaa itsestään osan omaa materiaansa, sitten vähitellen kehittää sitä, kunnes siitä tulee toinen saman lajin yksilö, joka on samankaltainen vanhempiensa kanssa; jälkeläisellä on samat ominaisuudet ja piirteet kuin vanhempien ruumiilla oli. Eläin erottaa siemennesteen ruumiistaan, ja kasvi irrottaa siemenen itsestään, sitten se suojelee ja kasvattaa siemennesteen tai siemenen vähitellen kunnes siitä tulee toinen eläin tai kasvi, joka on samankaltainen vanhempiensa kanssa. Tämä on, mitä poikuus ja syntymä tarkoittavat. Ei ole mikään salaisuus, että sellainen asia on mahdotonta Allahille:

Ensimmäiseksi: Koska se tarvitsee fyysisen, aineellisen ruumiin; ja Allah on kaukana aineellisen ja siihen liittyvien asioiden – mitä ilman aine ei voi olla olemassa kuten liike, aika, tila ja muut sellaiset asiat – yläpuolella.

Toiseksi: Allahille kuuluu ehdoton Jumaluus ja Herruus; joten Hänellä on Kädessään ehdoton valta ja hallinta kaikissa asioissa. Kaikki asiat tarvitsevat Häntä tuomaan itsensä olemassaoloon, ja luottavat Häneen sen jatkumiseksi. On mahdotonta kuvitella Allahille samankaltaista asiaa “lajeissa” – asiaa, jolla olisi yhtäläisyys, ominaisuudet ja piirteet, jotka ovat samankaltaisia Allahille ja itsenäisiä Hänestä.

Kolmanneksi: Jos Allah voisi syntyä tai synnyttää pojan, se johtaisi Allahin tekojen vähittäisyyteen. Toisin sanoen, Häntä hallittaisiin aineen ja liikkeen laeilla; ja se on mahdottomuus, koska mitä tahansa tapahtuu Hänen Tahdostaan tulee olemassaoloon kerralla ilman viivettä, ilman vähittäisyyttä.

Ylläolevat selitykset on päätelty Allahin sanoista: Sanovatpa he: “Jumala on ottanut itselleen Pojan”. Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaissa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset. Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan “Tapahdu!” ja niin tapahtuu. (Koraani 2:116-117)**

Kuten olemme selittäneet yllä, sanat Hänelle yksin kunnia, ovat täydellinen todiste; klausuuli [=lakitermi] kaikki taivaissa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset, on toinen todiste; ja jae Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän päättää jonkun asia, sanoo Hän ainoastaan “Tapahdu!” ja niin tapahtuu, on kolmas todiste.

On myös mahdollista ottaa klausuuli taivaan ja maan Luoja vertauksellisena ilmaisuna, missä kohteen ominaisuus on siirretty tekijälle. Toisin sanoen, klausuuli voi merkitä, että taivaat ja maa ovat omaperäisiä luomisessaan ja muotoilussaan; Allah on luonut ne ilman mitään aikaisempaa mallia. Siksi, Hän ei voi synnyttää ketään, muuten se olisi Hänen oman mallinsa mukainen luomus. (Kuitenkin kristityt uskovat, että Poika on yksi Isän kanssa). Siinä tapauksessa tämä klausuuli olisi itsenäinen todiste itsessään.

Kristityt yleensä käyttävät lausetta “Messias on Jumalan Poika”, jossain määrin vertauksellisessa merkityksessä, eikä sen kirjaimellisessa merkityksessä. He laajentavat poikuuden merkitystä. Luultavasti, se tarkoittaa asian erottamista toisesta olemukseltaan samankaltaisesta ilman fyysistä ja materiaalista jakoa ja ilman vähittäisyyttä. Tämä tulkinta saattaisi poistaa ruumiin, aineellisuuden ja vähittäisyyden ongelmat. Kuitenkin samankaltaisuuden ongelma säilyy selvittämättömänä.

Samankaltaisuuden ongelma voidaan kuvailla täten: Varmasti usko Isä-Jumalaan ja Poika-Jumalaan on uskomista numeroon, todelliseen monikkoon, vaikka olettaisimme että Isä ja Poika ovat “lajissa” tai olemuksessa, molemmat kuuluvia homosapiens-lajiin; mutta he ovat itseasiassa enemmän kuin yksi, koska he ovat kaksi ihmisyksilöä. Nyt, jos oletamme, että Jumala on yksi, sitten kaikki muut asiat (mukaanluettuna Poika) olisivat “ei-Jumala”; he olisivat Jumalan omistamia ja riippuvaisia Hänestä; sen seurauksena luuloteltu poika ei olisi Jumala kuten Hän. Toisaalta, jos oletamme pojan olevan samankaltainen Jumalan kanssa, vapaa hänestä eikä riippuvainen Hänestä, sitten se kumoaisi ja kieltäisi Jumalan Ykseyden.

Tämä selitys löytyy seuraavista Allahin sanoista: … älkääkä sanoko :”Kolminaisuus!” Ei, lopettakaa (Kolminaisuudesta puhuminen) omaksi hyödyksenne! Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepääsemätön on Hänen majesteettiutensa, jotta Hänellä soveltuisi olemaan poika. Hänelle kuuluu kaikki taivaissa ja maan päällä; Jumala yksin riittää Suojelijaksi. (Koraani 4:171)**

Toinen menetelmä: ‘Isa (a.s.) Maryamin poika ei voisi olla Jumalan poika jakaen Jumaluuden Hänen kanssaan, koska hän oli ihmisolento, jolla oli kaikki ihmisyyteen liittyvät asiat.

Messias (a.s.) sikisi ja kasvoi Maryamin kohdussa; sitten hän synnytti hänet kuten nainen synnyttää lapsensa ja kasvatti hänet kuten äiti kasvattaa lapsensa. Hän kasvoi isoksi käyden läpi normaalit vaiheet: varhaislapsuudesta lapsuuteen, nuoruudesta keski-ikään. Koko tämän ajan hänen edellytyksensä olivat kuten kenen tahansa normaalin ihmisen elämänkulussa. Häntä hallitsivat normaalit onnettomuudet ja tilat, jotka muutkin miehet käyvät läpi. Hän oli nälissään ja tyytyväinen tarpeidensa tyydytyksestä; tunsi iloa ja surua; oli tyytyväinen ja tyytymätön; vaikuttunut ilosta ja kivusta, mukavuudesta ja epämukavuudesta; hän söi ja joi, nukkui ja heräsi, oli väsynyt ja levännyt jne.

Nämä olivat ‘Isan (a.s.) edellytykset kun hän oli ihmisten keskuudessa. Epäilemättä henkilö, jolla on sellaiset piirteet, on kuolevainen kuten kuka tahansa muu lajinsa jäsen. Sellaisena hän, kuten kaikki muut ihmisolennot, oli Allahin tekemä olento.

Katsotaan nyt ihmeitä ja yliluonnollisia asioita, mitkä tapahtuivat hänen kädessään, kuten antaa elämä kuolleille ruumiille, luoda lintuja ja parantaa sokeita ja spitaalisia. Myös hänen syntymäänsä on liittynyt yliluonnollisia merkkejä, eli sikiäminen ilman isää. Kaikki nämä asiat ovat yliluonnollisia, vastoin normaaleja tapoja, jotka ihmiset tuntevat; kuitenkin ne ovat tuntemattomia niiden harvinaisuuden vuoksi, ei siksi että ne olisivat mahdottomia. Oli Adam [=Aatami], joka pyhien Kirjojen todistamana luotiin maasta eikä hänellä ollut isää. Ja täällä ovat profeetat, esim. Salih, Ibrahim [=Aabraham] ja Musa [=Mooses] (rauha heille), joiden kädessä tapahtui monia ihmeellisiä merkkejä (mitkä on mainittu ilmoitetuissa kirjoituksissa). Mutta kukaan ei ajattele että nuo ihmeet kumoavat heidän ihmisyytensä tai todistavat heidän jumaluutensa.

Jakeissa on käytetty tätä menetelmää: Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: “Jumala on kolmas kolmesta.” Eihän ole muuta jumalaa kuin ainoa Jumala,… Messias, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs; lähettiläät ennen häntä elivät vain aikansa; ja hänen äitinsä oli hurskas nainen; hehän sitäpaitsi molemmat söivät maallista ravintoa. Katso (Muhammad), miten Me teemme heille selviksi sanomamme, ja huomaa miten he kääntyvät pois (totuudesta). (Koraani 5:73-75)*/**

Ruoan syöminen on erityisesti valittu mainittavaksi muiden toimintojen sijaan, koska se todistaa pakottavammin hänen aineellisuutensa ja osoittaa hänen tarpeensa ja halunsa, mitä ei voida yhdistää Jumaluuteen. Selvästi henkilö, joka luonteenomaisesti tuntee nälkää ja janoa ja tyydyttää sen ruoanmurulla ja vesikupillisella, ei ole mitään muuta paitsi köyhyyden ja tarpeen ruumiillistuma – tarpeen, mitä ei voida poistaa ilman jonkun ulkoisen tekijän apua. Kuinka sellainen mies voi olla Jumala? Mikä on sellaisen jumaluuden merkitys? Ihminen, jota ympäröi tarpeet, joka luottaa niiden täyttämiseen jollain ulkoisella omasta olemuksestaan, on riittämätön itsessään, ja on jonkun muun kuin itsensä hallitsema. Hän ei voi olla itseriittoinen jumala; ennemminkin hän on olento, joka on Herran huolehtima – Herran, Jolla on Hänen luomiensa asiat Hänen Omassa Kädessään. Jae 5:17** voidaan mahdollisesti selittää tässä valossa: Ne ovat todella epäuskoisia, jotka sanovat: “Katso, Jumala on Messias, Marian Poika.” Sano heille: “Kuka sitten voi mitään Jumalaa vastaan, jos Hän tahtoo hukuttaa vaikkapa Messiaan, Marian pojan, ja hänen äitinsä ja ylipäänsä jok’ainoan maan päällä. Jumalan on herruus taivaissa ja maassa ja niiden välisessä avaruudessa. Hän luo mitä tahtoo, ja Jumala on kaikkivoipa.

Samoin on sen jakeen kohdalla (joka tulee yllämainitun 5:75** jälkeen) osoittaen kristityille: Sano: Palvotteko te Jumalan lisäksi sellaisia, jotka eivät voi haitata eivätkä hyödyttää teitä? Jumala on Kuuleva, Tietävä. (Koraani 5:76)*

Sellaisten argumenttien peruste ja johtoajatus on tämä: ‘Isa (a.s.), kuten on nähty hänen edellytyksistään ja toimistaan, eli ihmiselämän täyttävien luonnonlakien mukaan ja niiden hallitsemana. Hänellä oli kaikki piirteet, hän teki kaikki teot, ja kävi läpi kaikki olosuhteet, jotka ihmisolento tekee; kuten syöminen, juominen, muiden ihmisten tarpeiden täyttäminen, osoitti kaikki ihmiskunnan piirteet. Myös tämä aineellisen osallisuus, nämä fyysiset ominaisuudet olivat todellisia; ei harhaa tai mielikuvitusta. ‘Isa (a.s.) oli todellinen mies, jolla oli nuo luonnolliset ominaisuudet, edellytykset ja teot. Evankeliumit sisältävät useita jakeita, joissa hän kutsuu itseään ihmiseksi ja ihmisen pojaksi; ne ovat täynnä tarinoita hänen syömisestä, juomisesta, nukkumisesta, kävelemisestä, matkustamisesta, väsymisestä, puhumisesta ja monista sellaisista asioista, mitä ei voida selittää pois, eikä voida tulkita toisin. Tämän ollessa tilanne, Messiaan asema olisi sama kuin muiden ihmisten; hän ei omistanut eikä hallinnut muiden asioita, ja hänet voitiin tuhota samoin kuin muutkin.

Sama on hänen rukoustensa ja pyyntöjensä merkitys; ei epäilystäkään siitä, että hän palvoi Allahia, hänen aikomuksenaan oli kurottautua lähemmäksi Allahia; nöyryydellä ja vaatimattomuudella kohti Allahin ylevyyttä ja mahtavuutta; totisesti se ei ollut muiden opetustarkoitusta varten kuinka rukoilla tai mitään muuta sellaista tavoitetta varten.

Jae 4:172**, joka kiistelee ‘Isan (a.s.) oletettua jumaluutta vastaan, osoittaa hänen rukouksiinsa. Allah sanoo: Messias ei koskaan ylenkatso osaansa: olla Jumalan palvelija, eivätkä sitä tee enkelitkään, jotka saavat lähestyä Häntä. Mutta ne, jotka ylenkatsovat Hänen palvelemisensa ja ovat röyhkeitä, Hän on kaikki kokoava eteensä. ‘Isan (a.s.) palvelus ja palvonta on ensimmäinen ja ensisijainen todiste, että hän ei ollut Jumala eikä hänellä ollut osaa Jumaluuteen, joka on pidätetty Yhdelle toiselle kuin hänelle. Kuinka ihminen voi laittaa itsensä palvelijuuden asemaan suhteessa itseensä? Kuinka hän voi olla itsensä orja? Kuinka asia voi olla itseriittoinen samassa puitteessa, missä hän on riippuvainen jostain toisesta? Vastaus on selvä: Ei mitenkään.

Samoin, enkeleiden (Jumalan)palvominen osoittaa selvästi, etteivät he ole Allahin tyttäriä. Myöskään Pyhä Henki ei ole Jumala, koska kaikki he ovat Allahin palvojia ja tottelevaisia Hänelle. Allah sanoo: He väittävät Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hänelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita. He eivät aloita puhetta ennen Häntä, vaan toimivat Hänen käskyään täyttäen. Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä on heidän jäljessään, eivätkä he voi puoltaa ketään muuta kuin sellaista, jonka Hän hyväksyy; ja he pelkäävät Hänen epäsuosiotaan. (Koraani 21:26-28)**

Lisäksi Evankeliumit sisältävät jakeita osoittaen, että Henki on tottelevainen Allahille ja Hänen lähettiläilleen, seuraten heidän käskyjään, toimien heidän käskystään. Ei ole mitään järkeä sanoa, että asia käskee itseään tai tottelee itseään, tai että se hyväksyy ja toimii omien luomiensa olentojen käskystä (esim. lähettiläiden).

Samalla tavalla kuin ‘Isan (a.s.) Allahin palvonta todistaa ettei ‘Isa (a.s.) ollut Allah, hänen kutsunsa ihmisille palvoa Allahia todistaa sen; kuten jae osoittaa siihen: Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: “Jumala on Messias, Marian poika”; mutta Messias sanoi: “Oi, Israelin lapset! Palvelkaa Jumalaa, – minun Herraani ja teidän Herraanne.” Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Jumalaan, häneltä Jumala kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja Hänen asuinsijansa on tuli; siellä ei ole auttajia väärintekijöille. (Koraani 5:72)** Argumentin menetelmä, jota on käytetty tässä jakeessa, on itsestäänselvä.

Vaikka Evankeliumit eivät sisällä sellaista perusteellista lausetta kuten “Palvokaa Allahia, minun Herraani ja sinun Herraasi”, ne ovat täynnä sanontoja, jotka kutsuvat ihmisiä Allahin luo ja Hänen palvontaansa; hän julistaa toistuvasti, että Allah on hänen Herransa, Jonka Kädessä on hänen asioidensa hallitseminen; hän sanoo avoimesti, että Allah on ihmisten Herra; eikä koskaan kutsu heitä hänen omaan palvontaansa – huolimatta hänen raportoidusta sanonnastaan: “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30). Jos hyväksymme, että se on oikea raportti, sitten kun otetaan kaikki asiat yhteen, sen täytyy tarkoittaa: minun tottelemiseni on Allahin tottelemista; siten sillä on sama konnotaatio [=sanan herättämä mielleyhtymä] kuin Koraanin jakeella: Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa. (Koraani 4:80)


Lähde: Al-Mizan, Traditional Discources,
Al-Allamah al-Sayyid Muhammad Husayn at-Tabataba’i

Artikkelissa käytetyt *-merkit:
* Koraanin jakeiden käännös Jaakko Hämeen-Anttila
** Koraanin jakeiden käännös Z.I. Ahsen Böre
*/** Koraanin jakeiden käännös osittain molemmista yllämainituista Koraanin käännöksistä

Lisätietoja käytetyistä kirjoitusasuista:
‘Isa = Jeesus; Maryam = (Neitsyt) Maria; Adam = Aatami; Ibrahim = Aabraham; Musa = Mooses (rauha heille kaikille); a.s. = lyhenne sanoista “alehis-salaam/alehim-salaam”, mikä tarkoittaa “rauha hänelle/rauha heille”

Author: Editor