Nifaq (tekopyhyys) >> Julkaistu 07 Aug 2008

40 Hadith: Selitys Osa 14

 

Kirjoittanut: Imam Ruhollah Mussawi Khomeini

 

Käännetty suomenkielelle englanninkielestä tekstistä

Lähde: Al-Tawhid Vol.VI. No.2

 

Yhdeksäs hadith:

Nifaq (tekopyhyys):

 


 

... Thiqat al-'Islam Muhammad ibn Ya'qub al-Kulayni, Muhammad ibn Yahyalta, Ahmad ibn Muhammad ibn `Isalta, Muhammad ibn Sinanilta, 'Awn ibn al-Qalanisilta, Ibn Abi Ya'furilta, joka kertoi Abu `Abd Allahin (al-'Imam al-Sadiq) (rh) sanoneen: "Hänellä, joka esiintyy Muslimeille kaksinaamaisena ja petollisena, on Tuomiopäivänä oleva kaksi palavaa kieltä.” [1]

 

Selitys

 

Kaksinaamaisuus on luonteenomaista henkilölle, joka osoittaa sellaista ulkoista olemusta ja käytöstä, joka on vastoin hänen sisintään. Esimerkiksi hän voi antaa kuvan ystävyydestä ja mieltymyksestä sekä teeskennellä vilpittömyyttä ja myötätuntoa, vaikka sydämessään hän tuntee toisin. Tällainen henkilö esittää sympatiaa ja ystävyyttä tietyn henkilön läsnäollessa, mutta on erilainen hänen poissaollessaan.

 

Kaksinaamaisuus on ominaista ihmiselle, joka ylistää ja imartelee henkilöä hänet tavatessaan teeskennellen olevansa tämän ystävä, mutta kieltää hänet ja puhuu hänestä loukkaavasti hänen poissaollessaan. Näinollen tämän kuvauksen mukaisesti ensimmäistä tapausta voidaan kutsua ’käytökseen liittyvä nifaq’ ja jälkimmäistä ’suulliseksi nifaq’iksi’. Ehkä tämä hadith viittaa nifaqin pahuuteen, sillä nämä kaksi piirrettä ovat erityisesti tekopyhille (monafeq) tunnusomaisia luonteenpiirteitä.

 

Nifaq on fyysinen sairaus ja paha ominaisuus, jolla on sille luonteenomaiset oireet. Sillä on myös eri tasoja ja asteita, joista keskustelemme, jos Jumala suo, yhdessä sen eri hoitokeinojen kanssa.

 

Nifaq’in eri asteet

 

Tulee muistaa, että kuten muillakin synneillä ja hyveillä, myös nifaq’illa on eri asteita sekä heikkouden ja voimakkuuden vaiheita. Koska syntien ja hyveiden voimakkuudella ei ole rajoja, mikä tahansa synti johtaa sen äärimmäiseen muotoon jos mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytä sen parantamiseksi ja hoitoa ei jatketa sinnikkäästi. Jos ihminen jättäytyy aistillisuutensa armoille, hänen sisäinen taipumuksensa turmeltuneisuuteen, luontainen jano maallisiin iloihin, paholaisen houkutukset ja Khannas’in vihjailut johtavat hänet pahuuteen ja syntien voimistuessa päivä päivältä hän saavuttaa vaiheen, jolloin niistä tulee sielulle luontainen, välttämätön ja pohjimmainen ominaisuus. Tällä tavoin sekä hänen sisäinen että ulkoinen minuus joutuvat synnin valtaan ja hallintaan. Hänen olemassaolonsa liitetään Paholaisen valtakuntaan koska synti, kuten nifaq ja kaksinaamaisuus, jotka kuvaavat tuota kirottua oliota, on luonteenomaista Paholaiselle. Koraanin mukaan Paholainen sanoi Aatamille ja Eevalle:



Ja hän vannoi heille sanoen: Katso. Minä olen teidän vilpitön neuvonantajanne. (7:21)

vaikka itseasiassa hän oli päinvastainen kuin mitä väitti. Kun näin tapahtuu sielun pohjimmaisesta piirteestä tulee myös paha. On myös mahdollista, että seuraavassa elämässä saatava muoto muistuttaa Paholaista, vaikka tässä elämässä omistaakin ihmisen ruumiin ja muodon.

 

Jos ihminen ei yritä suojella itseään pahuutta vastaan ja antaa maallisen minuutensa toimia halujensa mukaan, pian kaikki keinot kontroloida niitä ovat menetetty siinä määrin, että hänen kaikki ponnistelunsa ja työnsä joutuvat tämän pahuuden palvelijoiksi. Kenen tahansa kanssa hän on tekemisessä, hän kohtaa ja tervehtii heitä kaksinaamaisesti ja petollisesti. Sosiaaliselta kannalta katsottuna hänen suhteensa ja kanssakäymisensä muiden kanssa muuttuvat kaksinaamaisiksi ja petollisiksi. Hänellä ei ole mitään muuta päämäärää kuin oma henkilökohtainen hyöty ja itsensä isottelu. Poljettuaan jalkoihinsa totuudenmukaisuuden, vilpittömyyden, pitkämielisyyden ja rohkeuden, hän käyttää kaksinaamaisuutta kaikkiin tarkoituksiinsa ja tekoihinsa, kaihtamatta sopimattomuutta tai vääristelyä. Sellainen ihminen ei kuulu ihmiskuntaan ja inhimillisyyteen, ja Tuomiopäivänä hän nousee Saatanan joukkojen mukana.

 

Kaikki yllämainitut seikat koskettavat nifaq’in voimakkuuden eri asteita, mutta nifaq saattaa myös vaihdella mitä tulee sen kohteeseen. Joskus henkilö harjoittaa nifaq’ia suhteessaan Jumalan uskontoon, joskus hyveiden, hyvien tekojen ja pyhien toimitusten ja joskus tavallisten jokapäiväisten asioiden hoidossa. Nifaq’ia voi olla myös käytöksessä Profeettoja (roh), Pyhiä Imaameita (rh) niin kuin myös awliya, oppineita ja uskovaisia kohtaan. Joskus nifaq’ia voi olla muslimeja ja muita Jumalan luotuja kohtaan. Tällaiset nifaq’it tietysti vaihtelevat mitä tulee niiden rumuuteen ja säädyttömyyteen, vaikka ne kaikki jakavat saman rumuuden ja säädyttömyyden ja ovat saman synninpuun silmuja.

 

Nifaq’in vaikutukset

 

Nifaq ja kaksinaamaisuus ovat vastenmielisiä, alhaisia ja paatuneita ominaisuuksia, joita kunniallinen ihminen ei haluaisi omata ja henkilöä, jolla on tällaisia ominaisuuksia ei lasketa ihmisiin eikä edes eläimiin kuuluvaksi. Se on nöyryyttävää ja halveksittavaa tässä maailmassa sekä tuo häpeää ja rangaistuksen tuonpuoleisessa elämässä. Perimätiedon mukaan kaksinaamainen henkilö nousee kuolleista tuonpuoleisessa elämässä suussaan kaksi palavaa kieltä. Tämä saattaa hänet häpeään muiden Jumalan luotujen edessä ja pilaa hänen maineensa Profeettojen, lähettiläiden ja arkkienkelten edessä. Rangaistuksen kovuus on myös mainittu perimätiedossa, sillä ajattele kuinka suurta tuskaa ja kärsimystä yhden ruumiin osan muuttuminen tuleksi aiheuttaa.

 

Perimätiedon mukaan Profeetta (roh) sanoi, että tuomiopäivänä kaksinaamainen henkilö nousee kuolleista niin, että toinen hänen kahdesta kielestään työntyy esiin hänen päänsä takaa ja toinen edestä, ja ne molemmat ovat tulessa polttaen hänen koko ruumistaan. Tämä todistaa, että hän oli ollut kaksinaamainen ja petollinen tässä maailmassa[2]. Sinä päivänä hänet tunnistetaan tästä synnistä, sillä seuraava Koraanin jae pätee häneen:

 



... ja erottavat sen minkä Allah on määrännyt yhdistettäväksi, ja tekevät syntiä maailmassa; heille on kirous ja kurja asuinpaikka. (13:25)

 

Monet pahat ja turmeltuneet asiat saavat alkunsa nifaq’sta, jokainen niistä voi olla ihmiselle kohtalokas ja ajaa hänet ikuiseen tuhoon. Yksi niistä on epäsovun aiheuttaminen ja siihen yllyttäminen (fitnah), joka Koraanin mukaan on pahempaa kuin murha. Toinen on panettelu (naminah), jonka Imam Al-Baqir (rh) tuomitsee perimätiedossa:

 

 

’Paratiisiin pääsy on kielletty parjaajilta, jotka kävelevät herjaajien tietä (pinttyneet herjaajat). [3]

 

Profeetan (roh) mukaan panettelu ja takanapäin puhuminen ovat suurempia syntejä kuin aviorikos ja yhtä pahoja kuin uskovaisen kiduttaminen, ilmiantaminen ja hänen salaisuuksiensa paljastaminen; jotka kaikki pystyvät tuhoamaan ihmisen.

 

Tiedoksi sinulle, myös seuraavat huonot tavat luokitellaan nifaq’iksi (kaksinaamaisuudeksi): ilveily, vihjailu, silmänisku, merkin anto silmillä tms. tavat, joilla toiset ihmiset pitävät muita ihmisiä pilkkanaan, vaikka he esiintyvät ystävinä ja vilpittöminä heidän edessään. Jokaisen tulisi huolehtia omasta tilastaan, teoistaan ja käytöksestään hyvin, sillä minuuden ansat ja Saatanan suunnitelmat ovat kavalia ja vain harvat pystyvät pelastamaan itsensä niiltä. On mahdollista, että sopimattoman nyökkäyksen tai silmäniskun tähden sinut leimataan kaksinaamaiseksi ja petolliseksi. Mahdollisesti tämä paha tapa jää elinikäiseksi vaikka itse kuvittelee olevansa moraalisesti terve, tasapainoinen ja puhdas. Siksi yksilön tulisi huolehtia henkisestä ja moraalisesta terveydestään kuin valpas ja huolellinen sairaanhoitaja, joka ei koskaan unohda velvollisuuttaan. Hänen tulisi tietää ettei yksikään sydämen sairaus ole niin hyvin suojattu ja vaikeasti havaittavissa ja samalla kohtalokas kuin tämä sairaus, eikä yksikään hoitaja ole niin sympaattinen ja ystävällinen kuin henkilö itse.

 

Nifaq’ista paraneminen

 

Tästä suuresta pahuudesta voi päästä eroon kahdella tavalla:

 

Ensinnäkin ihmisen tulisi mietiskellä niitä vahinkoja, joita tämä synti aiheuttaa niin tässä kuin tulevassa elämässä. Ihmisen tulisi harkita sitä, että jos hänet tullaan tuntemaan tässä elämässä tällaisia ominaisuuksia omaavana ihmisenä, hänen arvonsa alenee hänen ystäviensä silmissä ja hänestä tulee epäsuosittu. Hänen ystävänsä alkavat välttään häntä ja heidän ystävyytensä hiipuu. Lisäksi hän ei kykene saamaan siunauksia, eikä pääse päämääriinsä. Sen tähden kunniakkaalle, omantunnon omaavalle ihmiselle on välttämätöntä, että hän puhdistaa itsensä tästä häpeästä ja saavuttaa kunniaa, eikä salli itsensä jäädä halveksituksi. Lisäksi tulevassa elämässä, jossa salaisuudet paljastuvat ja asiat, joita ei paljastettu ihmisille, ei enää peitetä, hänet herätetään kuolleista epämuodostuneena, rumana olentona, jolla on kaksi palavaa kieltä ja rangaistaan yhdessä tekopyhien ja paholaisten kanssa. Siksi viisaan ihmisen, joka ei näe siinä mitään hyvää vaan ainoastaan vahinkoa, rumuutta ja kammoksuntaa, tulee päästä siitä eroon.

 

Myös toinen hoitokeino edellyttää toimenpiteitä, jotta parantuminen olisi mahdollista. Se edellyttää oman käyttäytymisen tarkkailemista ja että tieten tahtoen käyttäytyy vastoin alimpia halujaan, taistelee itseään vastaan ja yrittää olla parempi sekä ulkoisesti että sisäisesti, niin sanoissaan kuin teoissaankin. Hänen tulee pidättäytyä teeskentelystä ja teennäisyydestä ja etsiä Kaikkivaltiaan apua tänä aikana voittaakseen ruumiilliset halunsa ja että Hän ohjaisi ja auttaisi tässä tehtävässä. Jumalan armeliaisuus ja suopeus ei tunne rajoja Hänen luomakuntaansa kohtaan, ja Hän auttaa ja tukee jokaista, joka ottaa askeleen Häntä kohti toivoen voivansa parantaa tapansa.

Jos hän pystyy tähän muutaman päivän ajan, on toivottavaa, että sielu puhdistuisi ja tekopyhyys ja kaksinaamaisuus poistuisivat hänestä. Hänen sydämensä peili ja hänen sisäinen olemuksensa puhdistuu tästä synnistä ja se on jälleen kerran avoin vastaanottamaan Luojan siunauksen. Rationaalisesti on todistettu ja käytäntö on vahvistanut, että niin kauan kuin ihminen asuu maan päällä, hänen käyttäytymistään määräävät hänen tekonsa ja toimensa, ja kaikki hänen tekonsa, niin hyvät kuin pahatkin, jättävät vaikutuksensa ja jälkensä hänen sieluunsa. Jos hänen tekonsa ovat hyviä ja hurskaita, niistä jää valoisa ja ylevä jälki, jos ei niin niistä jää musta ja kielteinen kuva hänen sieluunsa. Näinollen teoista riippuu onko sydän kirkas ja loistava vai tumma ja synkkä. Hän on joko hyvä ja hurskas tai syntinen ja turmeltunut. Siis niin kauan kuin oleskelemme tässä tekojemme talossa ja tässä kylvöpaikassa, voimme vapaasti viedä sydämemme loistoon tai kurjuuteen. Olemme tekojemme vankeja, Koraanissa sanotaan:

 




Ja he jotka tekevät atomin verran hyvää saavat nähdä sen, ja joka tekee atomin verran pahaa saavat nähdä sen. (99:7-8)


Joitakin nifaq’in muotoja

 

Tiedä ystäväni, että yksi nifaq’in, tekopyhyyden ja kaksinaamaisuuden, muodoista johon me tässä maailmassa tietämättämme syyllistymme kohdistuu Kaikkivaltiaaseen, Kuninkaiden Kuninkaaseen, Jokapäiväisen leivän Antajaan. Tietämättömyyden ja tyhmyyden paksut verhot ja rakkaus tätä maailmaa kohtaa ovat sumentaneet näkömme niin, että meidän on mahdotonta tietää puutteitamme ennen kuin on aika jättää tämä maailma ja sanoa hyvästit tälle kuvitelmien talolle ja tälle välinpitämättömyydelle ja horrokselle. Vaikka me nyt olemmekin loitontuneet fyysiseen horrokseen ja piittaamattomuuteen ja humaltuneet fyysisen elämän houkutuksiin ja aistillisuuteen, joka kaunistaa heikon moraalin ja huonon käyttäytymisen silmissämme, on tuleva hetki jolloin heräämme ja tulemme järkiimme ja huomaamme että me emme enää voi tehdä mitään, että olemme menettäneet tilaisuutemme ja olemme leimautuneet munafeqiksi, kaksinaamaiseksi, petolliseksi ja olemme ylösnousseet ja meillä on kaksi kieltä tai kahdet kasvot. Silloin, vaikka itkisimme, vaikeroisimme, ja huutaisimme: ’Jumala, lähetä meidät takaisin maailmaan’, vastaus olisi, ’Ei koskaan’. Sellainen on kaksinaamaisten kohtalo; vaikka tässä elämässä, sinä ja minä olemme uskotelleet uskoamme Yhteen Jumalaan ja väittäneet olevamme muslimeja ja oikeita uskovaisia ja jopa innokkaasti todistaneet Hänen rakkauttaan.

 

Jos olemme maallikkoja, ylpeilemme uskollamme islamiin, vilpittömällä uskolla ja hurskaudella. Jos kuulumme ’ulamaan’ ja islamilaisiin oikeusoppineisiin, teeskentelemme omaavamme korkeimman vilpittömyyden asteen (ikhlas) ja vaadimme Profeetan wilayahin ja kalifin asemaa. Kuvittelemme, että Profeetan (roh) sanat  ’Oi Jumala! Anna armoa seuraajilleni’, ja tämän hetkisen Pyhän Imaamin (roh) – tulkoon sieluni uhratuksi hänen puolestaan – sanat ’Totisesti he ovat todisteitani…’ sekä Imaamien muut ’ulemaa ja ’fuqahaa’ koskevat lausunnot koskisivat meitä itseämme.

 

Jos taas kuulumme filosofeihin ja tiedemiehiin väittäen omaavamme oikeaa uskoa, joka perustuu deduktiivisiin todistuksiin, kuvittelemme, että kuulumme tiettyihin oppineisiin (’ilm al’yaqin) ja heihin jotka omaavat ’ayn al-yaqin’ ja ’haqq al-yaqin’, pitäen kaikkia muita vähemmän osaavina ja heikkouskoisina ja yhdistämme kaikki asiaankuuluvat Koraanin jakeet ja perimätiedot itseemme.

 

Jos katsomme kuuluvamme mystikkojen ja ’irfanien’ joukkoon, väittäen omaavamme mystisiä tietoja Jumalasta ja tuntevamme ekstaasia rakkauta Häntä kohtaan ja saavuttavamme tuhon ja elatuksen Jumalalta (fana fi Allah, baqa bi Allah) ja olevamme Hänen edustajiansa (wilayat al-amr) ja kohdistamme sellaiset nimitykset ja kaikkea mikä meitä viehättää itseemme.

 

Jokainen näistä eri ryhmistä väittää kuuluvansa jonkinlaiseen korkeampaan asemaan käyttäen sanoja, jotka se olettaa sopivan itselleen ja osoittaakseen sen erityistä suhdetta totuuteen. Henkilö, jonka ulkoinen esitys yhdenmukaistuu sisäisen todellisuuden kanssa ja tämän ulkokuori vastaa salaisinta sisintä ja on todellakin rehellinen väitteissään, hänen siunattu tilansa todellakin ansaitsee onnittelut (suokoon siunaus hänelle paljon hyvää). Mutta jos hän on, kuten allekirjoittanut, turmeltunut kurjimus, hänen tulisi tietää, että hän kuuluu monafiqeihin. Hänen tulisi hoitaa itseään ja käyttää hyväkseen tilaisuutta ennen kuin se valuu hiekkaan ja tehdä jotain onnettomalle tilalleen ja sille pimeyden ja nöyryytyksen päivälle, joka häntä odottaa.

 

Ystäväni, sinä joka väität seuraavasi islamia, al-Kafissa on sinulle perimätieto Jumalan Profeetalta (roh):

 



‘Muslimi on hän, jonka kädet ja kieli säästävät kaikki muslimit.'
[4]

 

Mikä meitä riivaa, kun annamme itsellemme oikeuden kiusata ja loukata kaikin mahdollisin tavoin heikompia, emmekä koskaan epäröi aiheuttaa heille harmia ja ongelmia. Tai, jos emme pysty vahingoittamaan heitä teoillamme, niin miksi satutamme heitä kielemme miekalla käyttämällä loukkaavia sanoja heidän läsnäollessaan tai heidän poissaollessaan paljastamme heidän salaisuutensa panettelemalla heitä ja tekemällä perättömiä syytöksiä? Siksi meidän, joiden kielet ja teot eivät säästä muslimeja, väitteemme että seuraamme islamia on ristiriidassa todellisuuden kanssa, ja sydämemme tila on päinvastainen kuin tietomme islamista, kuulumme munafiquihin ja kaksinaamaisiin.

 

Oi sinä joka väität omaavasi todellisen uskon ja alistaneesi sydämesi Kaikkivaltiaalle! Jos sinulla on täydellinen usko Jumalan Ykseyteen ja sydämesi on omistautunut Yhden palvelemiseen ja kaipaa Yhtä ja jos sinä et usko muuhun jumalolentoon kuin Jumalaan, jos sydämesi heijastaa ulkoisen itsensä ja sisinpäsi on väitteittesi mukainen, mikä sinua vaivaa kun olet niin alistunut ja nöyrä ihmisten edessä? Miksi palvot ja ihannoit heitä? Onko siihen jokin muu syy kuin se, että uskot heidän olevan vaikutusvaltaisia ja mahtavia ja kuvittelet, että heidän vallallaan ja vauraudellaan on merkitystä? Ehkä Jumalan Kaikkivaltiaan Tahto ja Päättäväisyys ovat ainoat asiat, joita et pidä vaikuttavina ja toimivina tässä maailmassa. Etkö ole nöyrä ja alistuva kaikkien ulkoisten ilmiöiden edessä, ja kuitenkin välinpitämätön todellista Voimaa, Ensimmäistä Syytä kohtaan? Kuitenkin tästä mielentilasta huolimatta sinä väität uskovasi Jumalan Ykseyteen! Sinun tulisi tietää, että et kuulu uskoviin vaan munafiqeihin ja petollisiin ja nouset kuolleista heidän joukossaan.

 

Sinä, joka väität olevasi aito monoteisti ja vilpittömän hurskas, jos olet todella vilpitön ja pidättäydyt maallisista iloista vain Jumalan ja paratiisin tähden, mikä sinua vaivaa, kun olet niin innokas kuulemaan ihmisten ylistävän sinua ja sanovan kuinka hurskas ihminen olet, ja ilahdut kun joku sanoo sellaista? Miksi olet valmis kuolemaan rikkaiden ja vaikutusvaltaisten seuran tähden ja pakenet köyhien ja tarvitsevien seuraa? Tiedä, että uskosi monoteismiin ja hurskautesi eivät ole aitoja. Olet hurskas ja pidättäytyvä vain tämän maailman tähden, eikä sydämesi ole vilpittömästi omistautunut Jumalalle. Väitteesi ovat valheellisia ja kuulut munafiqeihin ja petollisiin.

 

Ja sinä, joka väität olevasi Wali Allahin (12. Imam) nimittämä wilayah (johtaja) ja Jumalan Profeetan nimittämä kalifi, jos sinun tilasi on sama kuin mitä al-Ihtijaj’in perimätiedossa mainitaan:

 

 



Hän joka pitää sielunsa puhtaana, vartio uskoaan, vastustaa halujaan ja noudattaa Herransa käskyjä…
[5]

 

Jos sinä olet wilayah ja risalah (profetius)-puiden oksa ja jos et ole taipuvainen maallista kohtaan etkä halaja kuninkaiden, hallitsijoiden ja ylhäisten luo, etkä kaihda köyhien seuraa, niin todella ansaitset nimesi ja tittelisi ja olet todellakin yksi Jumalan todisteista (hujjah) ihmiskunnalle; muutoin olet häijy ’ulema’ ja munafiq ja kohtalosi on karmeampi kuin kenenkään edellä mainitun ja tekosi ovat kammottavampia ja elämäsi kurjempaa ja viheliäisempää, sillä ’ulemalle’ ei ole puolustusta eikä veruketta.

 

Ja sinä joka väität omaavasi Jumalaisen hikmahin ja tiedon alkuperän ja lopun (al-mabda’ wa al-m’ad), jos sinulla on tieto syyn ja seurauksen totuudesta ja jos oikeasti tiedät ihmisten muodon barzakhissä ja paratiisissa ja helvetin asioista, sinä et ole voinut saavuttaa hetken rauhaa vaan sinun olisi pitänyt käyttää elämäsi jokainen hetki ikuisen elämän rakentamiseen. Sinun olisi pitänyt etsiä turvapaikkaa tältä maailmalta ja sen houkutuksilta. Tiedät millaiset kärsimykset odottavat ja millainen pimeys ja vaikeudet ovat tulossa. Miksi siis et astunut esiin rajoitusten ja käsitteiden kulisseista? Miksi rationaaliset todisteet ja näytöt eivät tehneet mitään vaikutusta sydämeesi, edes hitusen vertaa? Joten tiedä, että näinollen et seiso oikeiden uskovien ja hukma’in joukossa ja Yläsnousemuksen päivänä nouset kuolleista munafiqin joukossa. Voi häntä kurjaa joka käytti kaiken energiansa etsien tietoa metafysiikasta, mutta ei pystynyt olla humaltumatta ja sokaistumatta fyysisestä maailmasta, niin ettei yksikään totuus saavuttanut hänen sydäntään! Sinä joka vakuutat gnostisuutta Jumalalle ja puhut henkisyyden hehkusta, vaelluksesta Hänen rakkauteensa ja haluat tuhota itsesi Jumalaiseen Olemukseen, jos olet vilpitön Jumalalle ja kuulut ashab al-qulubien joukkoon, valaistuneiden joilla on oikeamielinen menneisyys, suokoon se sinulle paljon hyvää.

 

Muutoin mahtipontiset jumalaiset lausunnot (shathiyyat) teeskennellyt hurmiot ja ylenpalttiset väitteet paljastavat vain itserakkautesi ja saatanalliset taipumuksesi, jotka ovat Jumalan rakkauden ja jumalallisen hartauksen vastaisia, sillä Jumala sanoo:

 




Totisesti minun awliya’a Minun taivaani alla ei tunne kukaan muu kuin Minä
[6]

 

Jos kuulut kategoriaan Jumalan ’awliya’, heihin jotka Häntä rakastavat ja ovat täysin sulautuneet Hänen rakkauteensa, sen Jumala totisesti tietää. Sinun ei tarvitse rehennellä korkeasta asemastasi muille ihmisille. Älä ohjaa epävarmojen ihmisten sydämiä pois heidän Luojasta, saattamalla heidän sydämensä kallistumaan Hänen luotuihinsa. Älä tallaa taloa, joka kuuluu Jumalalle. Tiedä, että he ovat rakkaita Jumalalle, ja heidän sydämensä ovat arvokkaita ja kallisarvoisia; he työskentelevät Jumalan palvelijoina. Älä leiki Jumalan talolla, äläkä koske Hänen pyhiin paikkoihinsa, sillä on sanottu ’Todellakin talolla on Herransa’. Siis jos et ole vilpitön väitteissäsi, kuulut kaksinaamaisiin, nifaqeihin. Mutta anna minun lopetaa tähän, sillä ei ole oikein, että kaltaiseni kurjimus sanoo enempää.

 

Oi kurja sieluni, joka teeskentelet niin paljon, tee jotain mustille päivillesi ja etsi ulostie kurjuudestasi. Jos olet todella vilpitön ja sydämesi on samaa mieltä kielesi kanssa ja sisäinen aikomuksesi on ulkoisen olemuksesi mukainen, miksi olet niin välinpitämätön, sydämesi niin mustunut ja himosi niin voittamaton? Miksi et ajattele kuoleman matkaa, joka on täynnä vaaroja? Päiväsi ovat ohi, silti et ole vielä luopunut himoistasi ja haluistasi. Olet viettänyt päiväsi tyydyttäen himojasi, välinpitämättömänä ja ilkeänä. Kuolemasi hetki lähestyy, silti yhä ryvet pahoissa teoissa ja olet siveettömän käytöksen kahleissa. Oi saarnaaja, joka et ota opiksesi vaan seisot keskellä munafiqeitä ja kaksinaamaisia. Koska olet yksi heistä on vaara, että noustessasi kuolleista sinulla on kaksi tulista kieltä ja kahdet tuliset kasvot, jos jatkat elämääsi tällä tavalla.

 

Oi Jumala, herätä meidät tästä pitkittyneestä syvästä horroksesta ja saa meidät järkiimme tästä päihtymyksestä ja tietämättömyydestä.

 

Valaise sydämemme uskon valolla ja ole meille armollinen. Emme ole voittajia tällä areenalla. Sinä pelastat meidät ja päästät meidät Paholaisen kynsistä, Valittujen palvelijoittesi tähden, Mohammadin ja hänen jälkeläistensä, Jumalan siunaukset olkoon heille kaikille.


 

[1]               Al-Kulayni, al-Kafi (Akhundi), vol. 2, s. 343.

 

[2]               Al-Shaykh al-Saduq, 'Iqab al-'a'mal (Maktabat al-Saduq), s. 319.

 

[3]               Al-Kafi, vol. 2, s. 369.

 

[4]               Ibid., vol. 2; Fayd al-Kashani, al-Mahajjat al-bayda', vol. 3, s. 358.

 

[5]               Al-Tabarsi, al-'Ihtijaj, vol. 2, s. 106; al-Hurr al-`Amili, Wasa'il al-Shi'ah, vol. 18, s. 99; al-Kulayni, op. cit., vol. 1, s.412; al-Shaykh al-Tusi, al-Tahdhib, vol. 6, s. 301; al-Shaykh al-Saduq, Man la yahduruhu al-faqih, vol. 3; al-Nuri, Mustadrak al-Wasa'il, vol. 3, s. 187 ; Shaykh Muhammad Hasan, al-Jawahir, vol. 40, s. 32.

 

[6]               Ahadith qudsi. Lähde jäljittämätön.


 
 
Copyright © 2008, ShiaIslam.info. Versio 1.00 | |
Firefox 2