Suuret synnit: YAAS (Epätoivo) >> Julkaistu 14 Oct 2007

YAAS (EPÄTOIVO)

Toiseksi suurin synti on tulla epätoivoiseksi Allahin Armon suhteen. "Al-yaa-so Min Roohallah" (Tulla epätoivoiseksi Allahin Rooh'in suhteen). Rooh: sanakirjan mukaan tarkoittaa tuulahdusta, joka miellyttää ja lohduttaa. He, jotka eivät usko Allahin Voimaan, Armoon ja Siunauksiin, kehittävät eräänlaisen epätoivon. Pyhä Koraani on kutsunut sellaisia ihmisiä uskottomiksi (Kaafir).

"... älkääkä menettäkö toivoa Jumalan armosta. Vain uskottomat menettävät toivonsa Jumalan armosta." (Joosefin suura, 12:87)*

Pyhät Imaamit, Imam Ja'far as-Sadiq (as), Imam Musa Kazim (as), Imam Muhammad Taqi (as), ovat luokitelleet "tulemisen epätoivoiseksi Allahin Armon suhteen" suureksi synniksi; kuten olemme sanoneet alussa.

Suurin synti 'Shirkin' jälkeen

'Shirkin' [= monijumalaisuuden] jälkeen mikään synti ei voisi olla suurempi kuin tulla epätoivoiseksi Allahin armosta ja hyväntahtoisuudesta. Tämä asenne alentaa henkilön suunnattoman toivottomuuden tilaan. Hän kuvittelee olevansa matkalla Helvettiin ja siksi hän ei näe mitään hyötyä hyvän tekemisessä ja pahan välttämisessä. Sen seurauksena hän yrittää saavuttaa niin paljon maallista nautintoa kuin mahdollista ja siten sekaantuu enemmän kaikenlaisiin syntisiin tekoihin. Minkä muun tahansa tyypin syntinen voisi tulla armahdetuksi, jos hän katuu. Mutta hän, joka tulee epätoivoiseksi, ei ansaitse tulemista armahdetuksi, koska sellaisen henkilön mielentila ei johda häntä kohti katumusta, vaan sen sijaan yllyttää häntä jatkamaan lisää Allahin käskyjä rikkovia tekoja.

Siksi se tarkoittaa, että epätoivo on synneistä suurin. Siksi on sopivaa, että kaikentyyppiset epätoivot selitetään ja myös niiden parannus, jotta uskovaiset voivat välttää niitä.

Kaikkivaltias Allah on luonut tämän maailman kaikkien ilmiöiden syyt Hänen rajoittamattomalla ja absoluuttisella voimallaan. Esimerkiksi fyysisesti ruokaa tarvitaan nälän tyydyttämiseksi, vettä janon sammuttamiseksi, lääkäri ja lääke sairauksien parantamiseksi ja työtä köyhyyden poistamiseksi.

Samalla tavalla hengellinen ilmiö myös riippuu monista syistä. Syntisen pelastus riippuu hänen katumuksestaan, absoluuttisen uskon saavuttaminen tarvitsee erehtymättömän oppaan (Imaamin) opastusta, ja hurskauden asteiden ja korkeiden tasojen saavuttaminen tuonpuoleisessa riippuu aikomuksen puhtaudesta suoritetuissa teoissa. Ihmisen luomisen päämäärä oli saada hänet ajattelemaan ja tunnistamaan Allah sopivalla tavalla. Mutta täydellinen tunnistaminen tai usko ei ole mahdollista ennen kuin ihminen tajuaa, että syiden ja seurausten Luoja on Allah. Syyt itsessään eivät voi tuoda esille seurausta ennen kuin Yksi, joka on luonut nämä syyt, antaa syylle kyvyn tuoda sellaisen seurauksen (vaikutuksen). Siksi ihmisen ei pitäisi olla tyytyväinen ilmeisiin syihin tai olla surullinen niiden poissaolosta.

Syy ei ole itsenäinen

Kun syyt jotka voisivat täyttää tarpeet ja halut ilmaantuvat, ihminen tulee iloiseksi ja hän uskoo Allahin Mahtiin. Mutta kun nämä syyt epäonnistuvat tuomaan mitään vaikutusta, hän tulee surulliseksi. Jotta tällainen tilanne vältettäisiin, Allah on asettanut menettelytavan. Ensin Hän teki syistä tehottomia, jotta uskovainen ei ajattelisi näillä olevan alunperin vaikuttavia ominaisuuksia. Toisaalta Hän luo tekijöitä, jotka olivat täällä ei-vallitsevia, jotta uskovat ihmiset eivät vaipuisi epätoivoon. Muutamia esimerkkejä on mainittu selittämään tätä tosiasiaa.

Ensimmäinen esimerkki

Tuli ei polttanut - Veitsi ei leikannut

Namrudin käskystä sytytetty tuli polttaa Aabraham [arab. Ibrahim] (as) tehtiin menettämään sen polttava ominaisuus Allahin toimesta. On sanottu, että tuli oli niin voimakas, että linnut, jotka lensivät kolmen mailin korkeudessa kärventyivät kuumuuden vuoksi ja tippuivat kuolleina.

Niinpä he heittivät Profeetta Aabrahamin (as) tuleen katapultin avulla kaukaa. Pyhässä Koraanissa Allah sanoo:

"Me sanoimme: Tuli, ole viileä ja vilpoinen Abrahamille." (Profeettojen suura, 21:69)*

Tuli menetti välittömästi sen keskeisen polttavan ominaisuuden, ja viileni; ja jos Allah ei olisi määrännyt sitä olemaan turvallinen Aabrahamille (as), se olisi tullut kylmemmäksi ja olisi saattanut jäädyttää Aabrahamin (as) kuoliaaksi.

Samalla tavalla kun Aabraham (as) aikoi teurastaa poikansa Ismaelin (as) veitsi tylsistyi Allahin käskystä. Aabraham (as) heitti veitsen pois ja siitä tuli ääni: "Allahin Khalil (ystävä) käskee minun leikata ja Khalilin Herra estää minut siitä."

Toinen esimerkki

Mooses (as) ja Faarao

Historia tallentaa, että tyrannit ovat aina alistaneet Profeettoja ja Imaameja, jotka ovat Allahin edustajia maan päällä. Nämä johtajat ovat käyttäneet säälimättä mahtiaan ja voimiaan vainotessaan Profeettoja ja päättäessään heidän elämästään. Mutta Kaikkivaltias Allah teki heidän ponnistelunsa tyhjiksi. Mooseksen [arab. Musa] (as) elämä Faaraon valtakauden aikana on täynnä sellaisia esimerkkejä.

Voimakas kuningas kuten Faarao halusi tappaa Profeetta Mooseksen (as), kun hän oli vielä äitinsä kohdussa, mutta hän ei onnistunut ja Mooses (as) syntyi. Faarao jatkoi ponnistelujaan murhata hänet, mutta Allah esti kaikki hänen suunnitelmansa. Fyysisillä ja hengellisillä syillä ei ole mitään merkitystä verrattuna Jumalan käskyyn. Siten Mooses (as) ei ainoastaan syntynyt turvassa, vaan kasvoi Faaraon omassa palatsissa ja hänen omassa sylissään.

Faraon vaimo sanoi: "Tuo lapsi on ilonaihe sinulle ja minulle. Älkää tappako häntä; voihan olla, että hänestä on meille hyötyä tai voimme ottaa hänet lapseksemme." He eivät tienneet. (Kertomuksen suura, 28:9)*

Kolmas esimerkki

Abrahan hyökkäys Kaabaan

Pyhän Profeetan (saws) syntymävuonna Najjashin [Negus] armeija hyökkäsi Pyhään Kaabaan Abrahan johdolla. Armeija koostui norsuista ja se oli varustautunut kaikilla mahdollisilla sota-aseilla. Abraha, ylpeänä suuresta armeijastaan ja aseistaan oli itsevarma menestyksestä. Mutta kaikkien syiden Luoja heikensi heidän ponnistuksensa. Allahin tahdosta kaikki armeijan sotilaat ja eläimet pysähtyivät. Kuinka paljon tahansa he yrittivät, norsut kieltäytyivät liikkumasta eteenpäin kohti pyhää taloa.

Toisaalta 'Ababeel" [suom. lintuparvi] ilmaantui horisonttiin. Jokainen näistä linnuista kantoi kolmea pientä kiveä; yksi nokassa ja yksi niiden molemmissa kynsissä. Ne ympäröivät kokonaisen armeijan ja alkoivat pommittaa heitä kivillä. Kivet tippuivat sotilaiden päähän ja läpäisivät heidän ruumiinsa upoten maahan saakka. Sen seurauksena kokonainen armeija menehtyi, paitsi yksi sotilas. Tämä sotilas pakeni kuningas Najjashin [Negus] luo ja kertoi sotaretkestä yksityiskohtaisesti. Tämä tapahtuma oli niin merkityksellinen, että tätä vuotta alettiin kutsua Aamul Feel'iksi, Norsun vuodeksi. Arabien historia tallentaa Pyhän Profeetan (saws) syntymän olevan 1. Aamul Feel'in vuosi ja Be'sat'in vuoden (Profeettuuden julistus) olevan 40. Aamul Feel.

Neljäs esimerkki

Pyhä Profeetta (saws) ja kuinka hänen elämänsä pelastettiin

Pyhän Profeetan (saws) suojelemista verenjanoisilta mekkalaisilta ja myöhemmin useissa taisteluissa pidetään Allahin merkkinä. Kaikki monijumalaiset olivat yhdistyneet surmatakseen Pyhän Profeetan (saws) siitä päivästä lähtien kun hän alkoi julistaa islamia. Heillä oli kaikki keinot saavuttaa tarkoituksensa, mutta kuten persialainen riimipari sanoo: "Kuka pystyy sammuttamaan lampun, jonka Allah on sytyttänyt."

Viides esimerkki

Hän luo ilman ilmeistä syytä

Vaikka ilmeiset syyt, niin aineelliset kuin aineettomat, ovat poissa, Allah luo ne ylittämättömällä voimallaan. On olemassa lukuisia esimerkkejä sellaisista ilmiöistä. Ensimmäinen esimerkki on ihmiskunnan isä, Profeetta Aatami [arab. Aadam] (as), jonka Allah loi ilman miehen ja naisen yhdistymistä. Aatami (as) tuli olemassaoloon olemattomuudesta. Samoin Profeetta Jeesus [arab. Isa] (as), joka syntyi siveälle palvelijalle, kunnioitetulle Marialle [arab. Maryam] (as), vaikkei mies ollut koskenut häneen.

Johannes Kastaja [arab. Yahya] (as) syntyi Sakariaalle [arab. Zakaria] (as), kun hän oli saavuttanut äärimmäisen korkean iän ja kun hänen vaimonsa oli menettänyt kaikki toiveensa hedelmöittyä. Iisak [arab. Ishaq] (as) syntyi Aabrahamille (as) kun Aabraham (as) oli ikääntynyt ja huolimatta siitä, että hänen vaimonsa Saara [arab. Sarah] oli hedelmätön.

Pyhä Profeetta (saws) ja hänen tietonsa

Profeettojen sinetti, Muhammad (saws) ei käynyt mitään koulua eikä hän oppinut keneltäkään opettajalta. Kukaan kuolevainen ei ollut opettanut häntä lukemaan ja kirjoittamaan. Silti hän oli inhimillisyyden opettaja ja hän hallitsi Koraanin tieteet. Itseasiassa hänen persoonansa oli sekoitus kaikkien edeltävien profeettojen ominaisuuksia. Sellaisten poikkeuksellisten ominaisuuksien läsnäolon yhdessä henkilössä ilman mitään ilmeisiä syitä, voidaan ymmärtää olevan Jumalan tahto.

Pyyntörukouksiin vastataan ilman ilmeisten keinojen läsnäoloa

Hyväätekevä Jumala kuuntelee Hänen luotujensa pyyntörukoukset ja täyttää heidän halunsa. Monta kertaa näemme, että ihmiset joilla ei ole minkäänlaisia keinoja, pystyvät pääsemään eroon kärsimyksistä ja hädästä. Sadaqan [suom. hyväntekeväisyys] suosion johdosta, parantumattomat sairaudet parannetaan ja varattomat rikastuvat. Ihmiset, joita ympäröi vastoinkäymiset, pelastuvat tavoilla, joita he eivät olisi voineet kuvitellakaan.

Perimätiedossa on runsaasti sellaisia esimerkkejä. Amirul Muminiin Ali (as) on kuvannut rajoittamaton Kaikkivaltiaan Allahin hyväntahtoisuuden ja armon seuraavissa riimipareissa: "Vain viisas voisi arvioida Kaikkivaltiaan Allahin rajoittamattoman armon, joka vapauttaa meidät vastoinkäymisistä ja poistaa surun murskatuista sydämistä. Monissa tapauksissa, ihminen on surullinen aamulla. Mutta illalla hänen mielenlaatunsa muuttuu iloiseksi. Joten kun sinua ympäröi vaikeudet, aseta absoluuttinen toivosi Yhteen Jumalaan."

Alin (as) rakkaus

Imam Yafai kirjoittaa kirjassaan 'Rawzatul Rehayeen' selityksen Diwan-e-Mubeedi'sta ja sanoo, "Tietty kuningas antoi helmen kultasepälleen. Kultasepän lapsi kuitenkin sai helmen käsiinsä ja rikkoi sen kahdeksi palaksi. Kultaseppä oli tuskissaan. Eräs henkilö pyysi häntä lausumaan yllämainitut Imam Alin (as) sanat vilpittömästi. Hän oli tuskin alkanut lausua kun kuninkaan lähetti tuli kertomaan, että lääkärit olivat ehdottaneet, että hänen helmellään on voimaa ja annettaessa sairaalle prinsessalle, hän parantuisi taudistaan. Kuningas määräsi kultasepän jauhamaan helmen ja viemään sen palatsiin.

Ihmisen kohtalo

Hengellisillä tekijöillä, jotka ovat yhteydessä tuonpuoleiseen, on joitakin syitä, vaikutus joka on pidetty unholassa Allahin Tahdosta. Esimerkiksi he, jotka suorittavat Jihadin itseään vastaan, saavuttavat itselleen korkean aseman Tuonpuoleisessa. He, jotka eivät usko profeettoihin, heidän tekonsa ovat turhia.

Balam Baoor ja hänen ikuinen kirouksensa

Balam Baoor [Bal'am ibn Ba'ura] oli saavuttanut korkean täydellisyyden asteen. Mutta miellyttääkseen hallitsijaa hän alkoi vastustaa oman aikansa profeettaa. Sen seurauksena hän sekaantui syntiseen elämään, mistä ei ollut mahdollista irrottautua. Hän oli tuomittu Helvettiin, seitsemännelle tulen tasolle, mikä on pahin Helvetin tasoista. Pyhässä Koraanissa häntä on verrattu koiraan:

"Jos olisimme halunneet, olisimme voineet ylentää hänet merkeillämme, mutta hän taipui maan puoleen ja seurasi halujaan. Hän oli kuin koira, joka riiputtaa kieltään, kävitpä sen kimppuun ja jätit sen rauhaan. Tällaisia ovat ne ihmiset, jotka kieltävät merkkimme. Kerro tämä tarina, jotta he ajattelisivat." (Kumpujen suura, 7:176)*

Varoitus

Uskovaiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat oivaltaneet Allahin. Uskovaisten ihmisten pitäisi olla erityisen varovaisia olla sekoittamatta ilmeisiä syitä ilmiön perusteeksi. Huolimatta jumalaisen Allahin auktoriteetin ja Hänen luotujensa tunnistamisesta, yleinen väärinkäsitys tässä suhteessa voi tuomita heidät kadotukseen. Heidän pitäisi tietää, että he voivat olla kirottuja kadotukseen, jos he luottavat ilmeisiin syihin ja pitävät niitä kaikkien ilmiöiden syynä, koska kaikkien ilmiöiden keskus on Allah. Hän pystyy tekemään kaikki syyt voimattomiksi.

Tuonpuoleisen kauneus

Kun kaikki pelastuksen keinot ovat tuhottu, Kaikkivaltias Allah luo syyn hänen rajoittamattomasta Armostaan. Lukuisat perimätiedot kertovat esimerkeistä, joissa ihmiset, jotka olivat vastoinkäymisissä ja tuomittuja tuhoon, olivat viimehetkillä Allahin pelastamia. He olivat olleet täysin eksyksissä syntien pimeydessä, mutta olivat kutsuttuja kohti Herraansa Hänen rajattomalla Armollaan. Heidän elämänsä autiot erämaat olivat jälleen vihreitä ja hedelmällisiä. Allahin siunaukset, jotka oli myönnetty heille, yllättivät kaikki näiden tapahtumien älykkäät todistajat.

Faaraon taikurit

Taika on suuri synti ja ammateista pahin. Taikuri on tuomittu Jumalan rangaistukseen, ja Helvetti on oleva hänen ikuinen leposijansa. Faaraon taikurien käskettiin haastaa Profeetta Mooses (as) ja vähätellä häntä. Mutta heidän huonoista tempuistaan ei ollut mitään apua ja he epäonnistuivat surkeasti. Sillä hetkellä Jumalainen Armo laskeutui. Taikurit aistivat intuitiivisesti Allahin voiman, joka antoi Profeetta Moosekselle (as) ylivoiman heihin nähden. Ei rikkauden kimallus eikä Faaraon kuolemankärsimyksellä varoittaminen voinut järisyttää heidän uskoaan. Heidät vapahdettiin.

"... minä hakkautan teidän kätenne ja jalkanne ristikkäin poikki ja naulitutan teidät kaikki ristille." He vastasivat: "Se ei meitä haittaa, sillä me vain palaamme Herramme luo." (Runoilijoiden suura, 26:49-50)*

Asiya oli uskovainen nainen

Allah myöntää kunniakkaan aseman kenelle tahansa Hän haluaa niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessa. Asiya, Faaraon vaimo, eli yltäkylläistä ja rikkauksien täyttämää elämää, kun hänen sydämensä valaistui uskon valolla. Vaikka hänen täytyi käydä läpi suunnattomia vastoinkäymisiä aviomiehensä Faaraon tähden hän ei perääntynyt. Hän julisti uskonsa Allahiin ja Hänen Profeettaansa, Moosekseen (as) ilman pelkoa. Kuolemansa hetkellä, kun hän oli kuolemassa marttyyrinä, hän rukoili Herralleen:

"... Jumala on myös esittänyt uskoville vertauksen Faraon vaimosta, joka sanoi: "Herrani, rakenna minulle talo luoksesi Paratiisiin ja pelasta minut Faraolta ja hänen teoiltaan. Pelasta minut pahantekijöiden käsistä!" (Kiellon suura, 66:11)*

Luolan ihmiset

Luolan ihmiset, joiden lukumäärän on sanottu olevan seitsemän, elivät tyrannikuningas Daqiyanoosin [Daquis] valtakauden aikana. Daqiyanoos oli väittänyt omakseen jumaluuden ja ihmiset seurasivat häntä. Mutta näiden seitsemän ihmisen sydämet valaistuivat oikeasta uskosta.

He hylkäsivät Daqiyanoosin valheelliset väitteet ja kulkeakseen oikean uskon polkua hylkäsivät maallisen voiman ja suuntasivat vuorille ja piiloutuivat luolaan.

Tämä tapahtuma on kuvattu yksityiskohtaisesti Luolan suurassa (Surah Kahf). Heidän esimerkkinsä on säilytetty historiassa Tuomiopäivään saakka.

Oivallus ennen kuolemaa

Tiedämme kertomuksia ihmisistä, jotka ovat olleet niin syntisiä, että heidän pelastuksensa vaikutti mahdottomalta. Mutta heidän viime hetkillään, oivallus valkeni heille ja he rukoilivat anteeksiantoa. Heidän vilpittömän katumuksensa johdosta kaikki heidän syntinsä annettiin anteeksi ja Armollisen Allahin Armo tuli heidän pelastuksekseen. Siten he pystyivät saavuttamaan pelastuksen ja onnellisuuden tuonpuoleisessa. He tulevat olemaan menestyneiden joukossa Tuomiopäivänä.

Välitön kuolema Islamin omaksumisesta

Yksi sellaisista onnekkaista henkilöistä oli eräs juutalainen Uhudin taistelussa. Hänen nimensä oli 'Makhreeq'. Hän puhui heimolaisilleen seuraavasti: "Te ette ole tietoisia että Muhammad (saws) on totuudellinen ja luvattu Profeetta." He vastasivat: "Kuinka sinä tiedät, ettemme ole tietoisia?" "Miksi sitten ette tule hänen avukseen?", hän kysyi. Heimo sanoi: "Tänään on lauantai (sapatti)." Hän sanoi: "Mutta se oli Profeetta Mooseksen (as) aikana, Pyhä Profeetta (saws) on kumonnut sen eikä hän hyväksy sitä." Kun hän ei saanut vastausta heimonsa ihmisiltä, hän meni Pyhän Profeetan (saws) luokse ja tuli Muslimiksi. Hän oli äärimmäisen varakas. Hän uskoi omaisuutensa Pyhän Profeetan (saws) suojiin ja astui itse taistelukentälle kohdatakseen uskottomat. Hän tuli pian marttyyriksi. On sanottu, että Pyhä Profeetta (saws) antoi usein hyväntekeväisyyteen Makhreeqin - marttyyrin - omaisuudesta.

Ikuinen autuus

Hur ibn Yazid Riyaahi oli Ibn Ziyadin komentaja. Hän oli tukkinut Imam Husainin (as) tien ja pakottanut hänet pysähtymään Karbalaan. Tämä inhottava teko olisi tuominnut hänet ikuiseen kiroukseen. Mutta kun hän kuuli Imam Husainin (as) saarnan Ashuran päivänä ja myös hänen Istighasa'n (avunpyynnön), hänen sydämensä muuttui. Allahin Armo ja Suosio tuli hänen pelastuksekseen. Hän katui vilpittömästi ja liitti itsensä Karbalan marttyyreihin. Tällä tavalla hän pystyi saavuttamaan ikuisen autuuden. Elämänsä viimeisillä hetkillä Imam Husain (as) antoi hänelle hyvät uutiset, "Sinä olet 'Hur' (Vapaa), kuten äitisi on nimennyt sinut."

Viisaat ihmiset eivät koskaan menetä toivoaan

Ihmisen ei koskaan pitäisi menettää toivoaan saavuttaa korkeat moraaliset piirteet ja täydellistyminen uskossaan. Itseasiassa ihmisen ei pitäisi edes epäillä mahdollisuutta saavuttaa se. Vaikkei tämäntyyppinen vajavaisuus toivossa ole täysin Haraam, silti uskovaisen tulisi pidättäytyä siitä. Toisaalta hänen ei tulisi pitää omia kykyjään: kuten nuoruutta, voimaa, viisautta, kykyä ajatella, kykyä työskennellä, innostuneisuutta, rakkautta jne. riittävänä menestykseen tuonpuoleisessa.

Monilta ihmisiltä puuttuu yllämainitut ominaisuudet, mutta kun Allahin Armo ja Suosio tuli heidän avukseen, heidät korotettiin korkeaan asemaan. Esimerkiksi ihmiset kuten Fuzail ibn Ayaz, Imran Sabi, Barham Nasrani ja Sahib Riyaz, jotka vastaanottivat Tawfeeq'in [= Allahin antaman avun] Allahilta, kun olivat tulleet heikoiksi korkean iän vuoksi ja olivat kyvyttömiä kovaan työskentelyyn ja aktiiviseen elämään, silti he saavuttivat ylennetyn aseman.

Toivottomuus on suuri synti

Toivottomuus on suuri synti, koska se vihjaa Kaikkivaltiaan Absoluuttisen Täysivaltaisuuden kieltämisestä. Sydän, joka on valaistunut tiedolla, että Allah, kaikkien olemassa olevien asioiden Luoja, on paras Suunnittelija, Toimeenpanija ja Suojelija; henkilö, joka tietää, että Allah myöntää elatuksen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin luoduilleen rajattomassa Armossaan, Anteliaisuudessaan ja ylittämättömässä Viisaudessaan, tulee lohdutetuksi ja vakuutetuksi. Sellaisen henkilön sydän tulee olemaan tyyni ja rauhallinen ja kysymys surun ja ahdistuksen tunteesta ei nouse esiin.

Luoja ei ole ajattelematon lapsen tarpeista äitinsä kohdussa. Ravinto tarjotaan hänelle napanuoran kautta. Kun lapsi syntyy, Allah tarjoaa hänelle äidin kautta terveellistä ja helposti sulavaa maitoa. Vähitellen Allah kehittää hänelle lukuisia kykyjä, joita tarvitaan hänen eri kasvun vaiheisiin.

Taatakseen lapsen turvallisuuden ja onnellisuuden Allah luo syvän ja kestävän kiintymyksen lasta kohtaan äidin sydämeen; ja hän on valmis uhraamaan kaikki mukavuutensa ja nautintonsa lapsen tähden.

Onko mahdollista, että ihminen, joka on saavuttanut yllämainitun tietoisuuden, menettää toivonsa Herraansa? Ei! Itseasiassa se tekee helpoksi antaa uskonsa levätä Luojassa, ja käydä läpi kaikki elämän ylä- ja alamäet alistumisella ja mielenvahvuudella.

Toivottomuus on merkki epäuskosta ja tiedonpuutteesta

Epätoivo on kätketyn epäuskon muoto. Se on tulos välinpitämättömyydestä Herransa (Allahin) suuruutta kohtaan. Antaminen periksi epätoivolle vastaa epäuskoa Herraansa (Allahiin), mikä on suuri synti. Siksi ihmisen pitäisi olla äärimmäisen varovainen ja suojautua siltä, ettei ajautuisi sellaiseen murheelliseen tilaan. Pyhä Koraani selittää tämän jakeessa:

"... Vain uskottomat menettävät toivonsa Jumalan armosta." (Joosefin suura, 12:87)*

Toivo on asetettu Ihmisen psykologiaan

Kaikkivaltias Allah on äärettömässä Armossaan, asettanut toivon ihmisen psykologiaan. Jopa huonoimmissa olosuhteissa on olemassa heikko toivonpilke ihmissydämessä, ja tämä auttaa häntä ylittämään toivottomuudentunteensa. Siten hän kääntyy Herraansa kohti ja rukoilee Armoa, anteeksiantoa ja korjausta, ja Allah ei koskaan käännytä rukoilijaa pois.

Toivottomuuden parannus

1. Allahin voima

Ylistys Allahille Hänen korkeimmasta ja absoluuttisesta vallasta yli laajan maailmankaikkeuden; maan ja seitsemän taivaan. Hän asettaa tähtien ja planeettojen suunnan; eikä yksikään lehti putoa ilman Hänen lupaansa. Hän on kyvykäs tekemään mitä Hän tahtoo. Äly ja järki hämmentyvät yrittäessään ymmärtää Hänen Mahtiaan ja Suuruuttaan. Voiko sellainen Kaikkivaltias olla kyvytön täyttämään luotujensa mitättömät tarpeet? Totisesti ei! Joten kuinka toivottomuus voidaan oikeuttaa.

2. Henkilökohtaiset kokemukset

Ihmisen tulisi pohtia useita Allahin meille myöntämiä siunauksia menneisyydessä ja mitkä olimme ottaneet itsestäänselvyytenä. Kaikkivaltias on tuonut meidät turvallisesti ulos kohdun pimeydestä. Hän huolehtii tarpeistamme ja Hän tietää ne paremmin kuin me itse, ja täyttää ne ilman meidän pyyntöämme. Hän on pelastanut meidät monista vaarallisista tilanteista, sairauksista ja vastoinkäymisistä. Hän on myöntänyt meille lukuisia siunauksia, fyysisiä, materiaalisia, psyykkisiä, sosiaalisia ja hengellisiä, ja silti me tulemme itsevarmoiksi asemastamme yksilöinä. Miksi sitten pitäisi olla toivottomuutta? Onko Hän epätietoinen meidän tilastamme? Pyydän Kaikkivaltiaalta Allahilta anteeksiantoa! Allah on todella ylhäinen.

3. Ulkoisia esimerkkejä

Tutkitaanpa sellaisten tilannetta, jotka elivät erityisen vaikeina aikoina, mutta olivat toiveikkaita Herransa Hyväntahtoisuudesta ja Armosta. He jatkoivat hartaasti pyytämistä Allahilta kunnes Hän hyväksyi heidän rukouksensa ja antoi heille hyvityksen.

Profeetta Aabraham (as) ja hänen poikalapsensa

Profeetta Aabraham (as) oli satakaksitoistavuotias ja toisen raportin mukaan satakaksikymmentävuotias. Hänen kunnioitettu vaimonsa Saara oli yhdeksänkymmentäseitsemänvuotias. Heillä ei ollut yhtään lasta. Allah lähetti heille enkelin ilmoittamaan, että heille annettaisiin lahjana poika.

Abrahamin vaimo seisoi lähellä ja nauroi, ja me annoimme hänelle ilosanoman Iisakista ja hänen jälkeensä Jaakobista. Abrahamin vaimo sanoi: "Voi minua: synnyttäisinkö minä, vaikka olen tällainen vanha nainen ja miehenikin on jo vanha. Sepä olisi kummallista!" He kysyivät: Kummeksutko sinä Jumalan käskyä? Jumalan armo ja Hänen siunauksensa teille, talonväki. Hän on Ylistetty, Kunnioitettu." (Huudin suura, 11:71-73)*

Lyhyesti, Allahin Armo siunasi Profeetta Aabrahamia (as) ja kunnioitettua Saaraa pojalla, Iisakilla, iässä jolloin ei olisi koskaan voitu odottaa.

Profeetta Sakarias (as) ja hänen poikansa Johannes Kastaja (as)

Profeetta Sakarias [arab. Zakaria] (as) oli yhdeksänkymmentäyhdeksänvuotias ja hänen vaimonsa kahdeksankymmentäyhdeksän. Silti hän oli toiveikas Allahin Suosiosta ja hän rukoili vilpittömästi.

Hän huusi Herraansa kaikessa hiljaisuudessa sanoen: "Herrani, luuni ovat käyneet heikoiksi ja hiukseni hohtavat harmaina. Herrani, rukoiltuani sinua en ole koskaan pettynyt. Nyt pelkään palvelijoitteni perivän minut, sillä vaimoni on hedelmätön. Anna minulle lapsi, joka perisi minut ja Jaakobin suvun. Herrani, anna hänen kasvaa Sinua miellyttäväksi." "Sakarias, me tuomme sinulle ilosanoman pojasta, jonka nimi on oleva Johannes. Sen nimistä ei ole aikaisemmin ketään ollut." Sakarias vastasi: "Herrani, kuinka voisin saada pojan, vaikka vaimoni on hedelmätön, ja minä olen jo käynyt kovin vanhaksi?" Sanansaattajamme sanoi: "Näin sanoo Herrasi: "Se on Minulle helppoa. Olenhan luonut sinutkin aikaisemmin, vaikka et ollut mitään." (Marian suura, 19:3-9)*

Allah hyväksyi Profeetta Sakariaksen (as) pyyntörukouksen ja Johannes Kastaja [arab. Yahya] (as) syntyi.

Jos joku kärsii pitkäaikaisesta sairaudesta, josta ei näytä olevan mitään toivoa parantumisesta, tulisi hänen ajatella tätä sairautta rangaistuksena synneistään (kaffara).

Jos hänen sairautensa paranee rukousten ja Sadaqan [= hyväntekeväisyyden] vuoksi se tuo hänelle pelastuksen.

Profeetta Job (as) ja koettelemukset

Jos ihminen aikoo saavuttaa nöyryyttä ja näkemystä, hänen täytyy tutkia Profeetta Jobin [arab. Ayyub] (as) elämää. Sen jälkeen kun hänelle langetettiin kauhea sairaus seitsemäksi vuodeksi ja joidenkin raporttien mukaan kahdeksaksitoista vuodeksi, hän rukoili Allahia:

Job huusi Herraansa: "Onnettomuus on kohdannut minua, mutta Sinä olet armeliain armahtaja." (Profeettojen suura, 21:83)*

Allah vastasi hänen hartaaseen pyyntöönsä parantamalla hänen sairautensa ja antoi hänelle myös rikkautta.

Kätketty viisaus köyhyydessä ja varattomuudessa

Jos ihminen kärsii köyhyydestä ja on kyvytön näkemään muutosta siihen, silloin tätä tilannetta voidaan katsoa kahdella tavalla: Ensiksi, on mahdollista että hänen köyhyydessään on kätketty viisaus, ja jos hänellä olisi ollut pääsy tähän tietoon, hän itse saattaisi valita tämän tilan itselleen ja olla onnellinen tinkimiseensä.

Toiseksi, he jotka viettävät aiemman elämänsä osan köyhyydessä yleensä rikastuvat myöhemmässä vaiheessa ja siten heillä on mukavat ajat vanhuudessaan.

Rikkaus tyhjissä käsissä

Esimerkkinä yksi tapahtuma on lainattu kirjasta "Faraz Baadashshuda"; Rikas liikemies sanoo: Olin matkustamassa Hajj'ille [= pyhiinvaellukselle] ja minulla oli 3000 dinaria sekä kulta- ja hopeakoruja. Sidoin ne laukkuuni, joka oli kiinnitetty vyötärönauhaani. Mutta minä pudotin tämän laukun kun menin vastaamaan luonnonkutsuun. Olin jatkanut matkaani jo monen mailin päähän kun huomasin että laukkuni puuttui. Minulla oli paljon rikkautta, joten en ajatellut välttämättömänä mennä takaisin ja etsiä rahani eikä ollut mahdollistakaan palata. Kun tulin takaisin kotipaikkaani, minua kohtasi yksi vastoinkäyminen toisensa jälkeen. Vähitellen kaikki minun rikkauteni katosi. Minun julkinen kunnioitukseni alkoi muuttua häpeäksi. Häpeän vuoksi ystävien edessä ja vihollisten juorujen ja lisääntyvän varattomuuden vuoksi olin pakotettu jättämään kotikyläni. Tämän matkan aikana vietin yön pienessä kylässä. Tällä kertaa minulla ei ollut muuta rahaa kuin yksi kuudennes hopeakolikosta. Oli pimeä ja sateinen yö. Vein vaimoni halpaan majataloon yöksi. Yhtäkkiä vaimoni alkoi saada synnytyskipuja ja lapsi syntyi. Vaimoni sanoi, että hän tarvitsi jotain syötävää, muuten hän saattaisi kuolla nälkään. Otin pienen hopeakolikon ja koputin vihanneskauppiaan ovelle. Toistuvien pyyntöjen jälkeen hän avasi oven. Selitin hänelle tilanteeni ja annoin hänelle kolikon. Hän toi hieman rahkaa ja gheetä savikulhossa. Kun käännyin takaisin ja kävelin muutaman askeleen, liukastuin ja savikulho tippui käsistäni ja särkyi. Olin surunmurtama enkä voinut hallita itseäni. Aloin lyödä kasvojani ja huusin äänekkäästi. Ikkuna lähistöllä avautui ja joku kysyi, kuka olen ja miksi metelöin ja häiritsin naapurustoa. Selitin tilanteeni lyhyesti ja lisäsin että vaimoni ja lapseni olivat nääntymässä nälkään ja tämä epäonni oli tapahtunut minulle. Mies kysyi, "Onko sinun vastalauseiden myrskysi vain yhden hopeapalan vuoksi." 'Ei', minä sanoin, "En ollut koskaan ollut niin nuuka." Sitten sanoin hänelle vuodesta, jolloin olin menettänyt laukkuni, jossa oli 3000 dinaria ja koruja. Hän kysyi minulta, oliko rahapussissa mitään erottavia merkkejä. Luulin, että hän yritti huiputtaa minua, joten minä protestoin. Mutta hän intti ja kerroin hänelle. Sitten hän kutsui minut taloonsa ja lähetti orjansa hakemaan vaimoni ja lapseni. Orja palasi vaimoni ja lapseni kanssa, ja isäntämme tarjosi meille yösijan. Aamulla hän antoi joitakin dinareja ja sanoi, että kunnes vaimoni toipuu, meidän täytyy pysyä hänen talossaan. Kymmenen päivää kului tällä tavalla. Joka päivä hänellä oli tapana antaa meille jonkun verran dinareja. Sitten eräänä päivänä hän kysyi minulta ammatistani. Kun kerroin hänelle, että olin kauppias, hän antoi minulle jonkun verran rahaa ja käski minun perustaa yrityksen. Käytyäni kauppaa muutaman kuukauden ajan, tarjosin hänelle hänen osuuttaan voitoista. Hän meni toiseen huoneeseen ja palasi rahalaukun kanssa, jonka olin menettänyt vuosia sitten. Olin yleniloinen nähdessäni sen ja menetin tajuni innostuksesta. Kiitin Allahia ja palasin kotikylääni. Vähitellen taloudelliset olosuhteeni alkoivat muuttua ja olin jälleen kerran rikas mies."

"... kenties te inhoatte jotakin, mikä onkin teille hyväksi, aivan kuin te kenties rakastatte jotakin, mikä onkin teille vahingoksi." (Lehmän suura, 2:216)*

"... Kyllä Jumala antaa helpotuksen vaikeuden jälkeen." (Avioeron suura, 65:7)*

Parannuskeino toivottomuuteen vaikeina aikoina

Jos henkilö on sekaantunut maailmallisiin ongelmiin, hänen tulisi kääntyä kohti kahta todellisuutta. Ensiksi, tämä maailma on jokaiselle testin ja koettelemuksen paikka. Ei ole ketään, joka voisi paeta sen puristuksilta. Toiseksi, henkilön täytyy katsoa sellaisten ihmisten tilaa, joilla menee huonommin kuin meillä. Tällä tavalla henkilö voi saada rauhan ja lohdun vertaamalla omaa tilannettaan muiden tilanteeseen. Jopa suurimmissa vastoinkäymisissä meidän tulisi jatkaa luottamista Allahin Armoon. Monia ihmisiä menneisyydessä on kohdannut koettelemuksia ilman helpotusta näköpiirissä. Mutta Armollinen Allah antoi heille menestyksen. Kirjassa "Faraj Baad as Shiddah" [suom. 'helpotus äärimmäisen kärsimyksen jälkeen'] kunnioitettu kirjoittaja, Husain bin Saeed Dabistani on tallentanut enemmän kuin 500 tapahtumaa, missä Allah antoi ihmisille, jotka olivat ongelmien saartamina, helpotuksen kun kaikki toiveet oli pirstaleina. Lisäksi me itse todistamme monia tapauksia, joissa uskonnollisten henkilöiden pyyntörukoukset ja Sadaqah auttavat ihmiset ulos vaikeista tilanteista. Samassa kirjassa kuvataan tapahtuma, jossa Madinan asukas sanoo: "Olin rikas ja minulla oli kaikki elämän hyvät asiat. Lopulta tulin köyhäksi ja varattomaksi. Joten menin Imam Ja'far as-Sadiqin (as) luo ja kerroin hänelle ongelmistani. Hän ilmaisi sääliä minun tilaani kohtaan ja lausui seuraavat riimiparit minun vuokseni, "Jos joudut vaikeisiin aikoihin, älä ole kärsimätön, koska pitkän aikaa olet kokenut mukavuutta, sillä jokaista epämukavuutta seuraa mukavuus ja lohtu. Allahin sanonta on kaikkein totuudellisin. 'Joten älä tule epätoivoiseksi, totisesti epätoivo on epäuskoa.' Allah saattaa rikastuttaa sinut lyhyen ajan kuluttua. Sen jälkeen älä unohda Herraasi. Totisesti Allah täyttää Hänen lupauksensa. Jos älyllä olisi kyky tuottaa ruokaa, maailman rikkaus olisi ainoastaan älykkäiden hallinnassa. Varo, älä menetä toivoasi kun kohtaat vastoinkäymisiä. Verhojen takana on peitettynä hämmästyttäviä (toivon) kynttilöitä."

Kertoja sanoo, "Kun minä kuulin nämä lauseet, suruni muuttui iloksi ja toivottomuuteni optimismiksi. Hyvin pian Armon ovet avautuivat minulle ja huonot ajat muuttuivat hyviksi."

Muistutus

Tämän kirjan mukaan Pyhä Profeetta (saws), on sanonut, että tämä Koraanin jae suojaa vastoinkäymisiltä:

"... Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä. Ylistys Sinulle. Minä tein väärin." (Profeettojen suura, 21:87)* "Allah on minun Herrani enkä liitä mitään hänen rinnalleen."

Meidän tulisi muistaa, että epätoivo on pahin synneistä, koska se vihjaa, että yhteys Allahin ja Hänen luotujen välillä on katkennut. Se merkitsee kääntymistä pois jumalaisesta luonteesta. Sillä vaikka ihmisen sydämessä ei olisi hiukkasenkaan vertaa uskoa, hän ei voi katkaista suhdettaan Ravitsijaansa ja Vaalijaansa. Saattaa olla, että joskus toivottomuus täyttää hänen mielensä, mutta pian hän toipuu ja katuu syntejään.

Jokainen synti on anteeksipyydettävissä

Pyhän Koraanin jakeen mukaan ja Mutawatir (laajasti kerrottujen) perimätietojen mukaan kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat anteeksipyydettävissä, jos hän katuu vilpittömästi. On väärin sanoa, että jotain syntiä ei voi koskaan pyytää anteeksi. Kaikkivaltias Allah sanoo Pyhässä Koraanissa, "Hän hyväksyy palvelijoidensa katumuksen, antaa anteeksi pahat teot ja tietää, mitä te teette." (Neuvonpidon suura, 42:25)*

Allah on maininnut Hänen nimensä seuraavasti:

1.) Tawwabun (Hän, joka hyväksyy Tawban)
2.) Gaffarun (Hän, joka antaa anteeksi)
3.) Ghafoorun (Hän, joka antaa anteeksi täysin)
4.) Ghaafiruz Zanbe (Syntien anteeksiantaja)
5.) Qaabilut Tawbah (Hän, joka hyväksyy katumuksen)

Allah on antanut yleisen kutsun kaikille ihmisille kääntyä kohti Häntä ja etsiä anteeksiantoa synneilleen. Jos tutkimme Joukkojen suuran [Surah Zumar] 54. jakeen merkitystä, huomaamme, että syntisillä ei ole mitään syytä menettää toivoaan. Tämä Ayah [= jae] on myös tunnettu nimellä Ayat-e-Rehmat (Armon jae).

"Sano: Te palvelijani, jotka olette toimineet sielujenne vahingoksi, älkää olko epätoivoisia Jumalan laupeuden suhteen; aivan varmasti Jumala antaa syntinne kokonaan anteeksi, sillä Hän on totisesti Armahtava, Laupias." (Joukkojen suura, 39:53)**

Rajaton Suosio

Ylläolevasta jakeesta täytyy mainita muutama ydinkohta.

Ensiksi, Allah sanoo, "Te palvelijani" eikä "Te syntiset!" Vaikka hän puhuttelee syntisiä, hän puhuttelee heitä "palvelijoinani", jotta palvelijoiden toivottomuus voisi muuttua toivoksi Hänen Armostaan.

Toiseksi, Hän sanoo, "jotka olette toimineet sielujenne vahingoksi." Tämä merkitsee pehmeää lähestymistä. Allah ei sano "Oi te, jotka olette toimineet häpeämättömästi," jotta syntiset eivät saattaisi menettää toivoa anteeksiannon saamisesta.

Toivottomuus on Haraam

Kolmas mainittava ydinkohta on se, että Kaikkivaltias Allah on kertonut syntisille, "älkää olko epätoivoisia Jumalan laupeuden suhteen." Negatiivisen termin käyttö merkitsee toivottomuuden kieltoa. Se merkitsee myös sitä, että toivon menetys pelastuksesta on Haraam [= kiellettyä].

Neljäs ydinkohta on se, että Allah ei lopettanut tähän, Hän lisää myös, "aivan varmasti Jumala antaa syntinne kokonaan anteeksi," merkitsee, että lausunto kattaa kaikki synnit.

Viides ydinkohta: Sanan 'kokonaan' lisääminen lopussa merkitsee, että lausunto sisältää kaikki synnit ilman poikkeusta.

Kuudes ydinkohta: Viimeinen ydinkohta on jakeen lopussa, Allah toistaa, "Hän on totisesti Armahtava, Laupias," painottamaan tosiasiaa, että Allah tahtoo ja haluaa antaa anteeksi niille, jotka katuvat.

Profeetan tappajan katumus on myös hyväksyttävää

Jabir Ibn Abdullah Ansari (ra) kertoo, että nainen tuli Pyhän Profeetan (saws) luo ja kysyi, "Jos nainen tappaa lapsensa, voiko hän etsiä anteeksiantoa?" Pyhä Profeetta (saws) vastasi, "Kautta Allahin, jonka hallinnassa on Muhammadin (saws) elämä, jopa jos tämä nainen on tappanut seitsemänkymmentä Profeettaa ja sitten tuntee katumusta ja katuu ja Allah on vakuuttunut hänen vilpittömyydestään ja hänen lausuntonsa totuudesta, ehdolla ettei hän toista syntiä, hänen katumuksensa tulee hyväksytyksi. Ja hänen syntinsä olisivat anteeksiannetut. Totisesti Allah on Anteeksiantava ja antaa anteeksi mittaamattomasti. Totisesti hän, joka katuu (vilpittömästi), on ikäänkuin ei olisi koskaan tehnyt sitä syntiä." (Liyali Akhbaar)

Epätoivo rukousten hyväksymisestä on myös epäsopivaa

Jos me rukoilemme Allahilta jotain maallisia tai tuonpuoleisia hyötyjä ja rukoukseemme ei vastata, se nostaa esille kaksi maininnan arvoista ydinkohtaa. Ensiksi meidän täytyy tietää, että Allah on luvannut hyväksyä kaikki rukoukset ja Allah ei koskaan peru sanojaan.

Pyhässä Kirjassa sanotaan:

"Kun palvelijani kysyvät sinulta Minusta, sano, että Minä olen lähellä ja vastaan sille, joka Minua kutsuu." (Lehmän suura, 2:186)*

Toisessa paikassa Allah sanoo:

"Herranne sanoo: Rukoilkaa Minua, niin Minä vastaan teille." (Anteeksiantavan suura, 40:60)*

Rajattomassa Viisaudessaan Allah saattaa viivyttää jonkun rukouksen hyväksymistä. Vaikka emme saisi välitöntä tyydytystä, meidän ei pitäisi menettää toivoa saada rukouksemme hyväksytyksi.

Rukouksia ei saateta hyväksyä syntien vuoksi

Joskus henkilön synnit tulevat hänen rukoustensa hyväksymisen tielle. Allah saattaa viivyttää hyväksymistä jonkin kätketyn viisauden vuoksi. Tämä pakottaisi henkilön toistamaan rukouksensa ja siten hän olisi oikeutettu ylimääräiseen ansioon, sawaab'iin [= palkkio]. Mahdollisuus rukoilla on itsessään Allahin siunaus.

Toinen mahdollisuus on että Allah tahtoo kuulla Hänen luotujensa hartaat pyynnöt monia kertoja ennen kuin Hän täyttää hänen toiveensa.

Viivytys rukousten hyväksymisessä aiheuttaa lähentymisen Allahiin

Joskus rukousten hyväksymisessä on viivytys, koska Allahille rukoileminen jatkuvasti on parasta palvontaa. On Allahin Armo, että Hän tahtoo meidän jatkavan rukoilemista Hänelle. Se on tapa etsiä Hänen läheisyyttään. Kenelle tahansa Hän tahtoo hyvää, hänelle Hän antaa Hänelle rukoilemisen Tawfeeq'in viivyttämällä hänen rukoustensa hyväksymistä.

Allama Majlisi (ra) kirjoittaa kirjassa 'Hayatul Qulub', että Imam Muhammad Baqir (as) sanoo luotettavassa perimätiedossa, "Profeetta Aabrahamilla (as) oli tapana vierailla kansoitetuissa kaupungeissa ja autioissa metsissä, jotta hän voisi ottaa oppia Allahin luoduilta. Eräänä päivänä hän näki Jumalanpalvojan rukoukseensa syventyneenä. Hän oli pukeutunut turkiksiin ja ympäristö oli täyttynyt hänen sanojensa sävelkulusta. Profeetta Aabraham (as) hämmästyi hänen ulkonäöstä ja lähestyi tätä ja istui alas odottamaan. Kun mies lopetti rukouksensa, Profeetta Aabraham (as) sanoi, "Arvostan sinun tapaasi ja haluan ystävystyä kanssasi. Kerro minulle, missä asut, jotta voin tulla tapaamaan sinua" Hän sanoi, "Sinä et pysty matkustamaan minun polullani." "Miksi?" "Minä kävelen vedenpinnan päällä." Profeetta Aabraham (as) sanoi, "Kaikkivaltias Allah, joka on antanut sinulle kyvyn kävellä veden päällä, voi tehdä myös minut kyvykkääksi tekemään niin. Tule, nouse, tänään tulen viettämään yön kanssasi kotonasi.

Kun he saavuttivat joenrannan, mies lausui "Bismillah" [= Allahin nimeen] ja astui jokeen ja oli pian sen toisella puolella. Profeetta Aabraham (as) myös lausui "Bismillah" ja ylitti joen. Tämä mies oli hämmästynyt. Sitten he molemmat astuivat hänen taloonsa.

Aabraham (as) kysyi häneltä, "Mikä on kaikkein vaikein päivä?" Hän vastasi, "Päivä, jolloin Allah tulee palkitsemaan ja rankaisemaan Hänen luotunsa heidän tekojensa mukaan." Aabraham (as) sanoi, "Rukoilkaamme, että Allah suojelee meitä vastoinkäymisiltä sinä päivänä."

Toisen kertomuksen mukaan Profeetta Aabraham (as) sanoi, "Rukoilkaamme yhdessä syntisten uskovaisten puolesta." Jumalanpalvoja sanoi, "Minä en osallistu tähän rukoukseen, koska minä olen rukoillut jonkin puolesta viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan ja tähän päivään mennessä sitä ei ole täytetty, joten ei ole mitään vaikutusta rukoilla jotain muuta."

Profeetta Aabraham (as) sanoi, "Oi Jumalanpalvoja! Kun Allah pitää luotua rakkaana, Hän viivyttää hänen rukoustensa hyväksymistä, jotta hän voisi jatkaa anomista ja pyytämistä Häneltä. Toisaalta kun Hän ei pidä henkilöstä, Hän vastaa hänen rukouksiinsa välittömästi tai luo toivottomuuden hänen sydämeensä, jotta hän lopettaisi rukoilemisen."

Sitten hän kysyi Jumalanpalvojalta hänen rukouksestaan, jota ei oltu hyväksytty siihen mennessä. Hän sanoi, "Eräänä päivänä olin kiireinen rukouksessani, kun näin komean pojan laiduntamassa lammas- ja vuohilaumaa. Kysyin häneltä kenen eläimiä ne olivat. Hän sanoi, että ne kuuluivat hänelle. Sitten kysyin häneltä, kuka hän oli. Hän sanoi, että hän oli Khalilullah (Allahin Ystävän) Ibrahimin [Aabrahamin] (as) poika ja että hänen nimensä oli Ismael. Sillä hetkellä rukoilin Allahille, että Hän antaisi minun nähdä minun 'Khalil' Ibrahimin (as)." Aabraham (as) sanoi, "Nyt sinun rukoukseesi on vastattu. Minä olen tuo Aabraham (as)." Jumalanpalvoja tuli äärimmäisen iloiseksi ja halasi Aabrahamia (as). Hän suuteli hänen päätään, silmiään ja käsiään ja kiitti Kaikkivaltiasta Allahia vilpittömästi. Tämän jälkeen he molemmat rukoilivat uskovaisten miesten ja naisten puolesta.


 
 
Copyright © 2008, ShiaIslam.info. Versio 1.00 | |
Firefox 2